Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkila hiihteli viime pääsiäisenä Saariselällä. Vuorineuvos myös osallistui jo 32. kerran järjestettyyn Vaskoolihiihtoon Inarissa pitkänäperjantaina – ties monennenko kerran. Kokkila kiersi perinteiseen tyyliin 20 kilometrin lenkin Urho Kekkosen kansallispuiston tunturimaisemissa, ylitti maalilinjan numerolappu rinnassa ja ylsi sijalle 70.
Aikaa lipsutteluun kului 1.33.27.
Yrittäjästä miljonääriksi nousseella Kokkilalla oli aikaa vaikkapa sinivalkoisille ajatuksille; aurinko helotti puhtaalta taivaalta kirkkaille keväthangille. Ehkäpä ajatukset ulottuivat näköpiirissä siintävään pohjoisen tulevaisuuteen. Kenties Saariselän laduilla syntyi ajatus kysyä Paavo Lipposta selvittämään, miten Suomen kannattaisi suhtautua jäämeren suuntaan.
Ilpo Kokkila lausui julki idean Jäämeri-konsultista kun viimeiset lumet haihtuivat kuruista. Paavo Lipponen, pitkäaikainen pääministeri ja eduskunnan puhemies, joka jo 1990-luvulla ajoi Euroopan unioniin pohjoista ulottuvuutta, oli saatu innostumaan selvitysmiehen keikasta. Hänellähän oli kokemusta isojen energiahankkeiden pohjustuksesta. Lipposen tiedettiin tuntevan Suomen arktisen strategian kehittämisvaiheet.
EK ja sen jäsenliitot Teknologiateollisuus, Rakennusteollisuus, Energiateollisuus, Kemianteollisuus sekä Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa tiedottivat elokuun lopussa, että ne palkkaavat politiikasta vetäytyneen valtiomiehen selvittämään, mikä yritysten rooli olisi Suomen arktisessa politiikassa. Urakka kestää puoli vuotta, joten yhteenveto tulee alkuvuodesta. Tietysti elinkeinoelämän edustajat haluavat Lipposen ydinlauseet uuden hallituksen ohjelmaan, kun se huhtikuun vaalien jälkeen kirjoitetaan.
Paavo Lipponen kiersi äskettäin kuulemassa Lapin naisia ja miehiä siitä, mitä heidän mielestään pitäisi tehdä, jotta yritysten tie pohjoisen hankkeisiin helpottuisi. Lapin Kansassa (27.11.) Lipponen sanoi hämmästyneensä, miten hankalaksi säädökset ja hallintotavat tekevät rajat ylittävän liiketoiminnan pohjoisessa.
Lipponen vaati poliittista johtoa sitoutumaan ajamaan arktisia asioita.
”Arktisella alueella on Euroopan merkittävin kasvudraiveri”, hän huomautti.
Lipposen mielestä siis talouskasvun ohjaimet löytyvät energia- ja kaivosaloista, liikenteestä sekä matkailusta pohjoisilla alueilla. Samalla hän muistutti, että suomalaisten nykypoliitikoiden pitäisi huolehtia, jotta pohjoiset kohteet saisivat osansa EU-komissaari Jyrki Kataisen 300 miljoonan euron elvytys- ja kasvupaketista.
Pohjoisen reissun päätteeksi Paavo Lipponen ilmestyi Ouluun. Rehtori Lauri Lajunen oli saanut puhutuksi hänet Oulun yliopiston uuden varainhankintakampanjan 2014–2017 suojelijaksi. Lipponen kaivoi Oulussa lompsastaan kymppitonnin ja lahjoitti sen Oulun yliopiston säästöpossuun. Hän sanoi haluavansa osallistua aidosti varainhankintakampanjaan eikä esiintyä pelkkänä keulakuvana.
Arktisen alueen selvitysmies sopii kampanjan nokkamieheksi Oulun yliopistoon, jota pohjoisen luonnon valokuvaukseen viehtynyt Lauri Lajunen on ohjannut yhdeksi johtavista yliopistoista arktisilla alueilla. Tiedeväen suhteet esimerkiksi Tromssaan helpottuvat, kun suora lentoyhteys Oulusta Pohjois-Norjaan käynnistyy.
Arkielämästä kaukana oleva arktinen suunta on ensi kevään eduskuntavaaleissa yksi isoin asia pohjoisen näkökulmasta. Siksi on tärkeää, miten ehdokkaat linjaavat Jäämerta ja miten pohjoisesta ulottuvuudesta huolehditaan EU:ssa.
EK:n Ilpo Kokkila moitti äskettäin suomalaisia motivaation puutteesta. Into, puhumattakaan intohimosta lähteä töihin varmasti vähenee, kun talousahdinkoa ratkotaan toistuvilla yt-neuvotteluilla ja palkanalennuksilla.
Arktinen politiikka parhaimmillaan voisi innostaa kaikkia osapuolia, niin työnantajaa kuin työntekijää, liikemiestä ja luonnonsuojelijaa sekä tiedettä ja taidetta suksimaan rinta rinnan pohjoisen latuja.
Kolumni