Sinunkaupat ovat Saksassa kiven alla, vaikka kätteleminen on ylenpalttista. Kohteliaisuus on maantapa. Kiroillessaan saksalaiset hyödyntävät takapuoltaan.
Berliiniläisen maanalaisen matkustajissa on vaikea havaita mitään eroa aamutokkurassa työmatkaansa tekeviin helsinkiläisiin. Osa kyyristelee lehden takana, osa tuijottaa väsyneillä silmillään tylsänä eteensä, osa pulisee kännykkäänsä. Keskieurooppalaisesta puheliaisuudesta ja vilkkaudesta ei näy häivääkään. Vaatetuskin on yhtä synkkä.
Berliiniläiset tuppisuut ja hapannaamat voisi vaihtaa koska vain mihin tahansa suomalaiseen joukkoliikennevälineeseen kenenkään kummeksumatta.
Hiljaisuus
voi ahdistaa
Tilanne muuttuu kuin taikaiskusta saksalaisen astuessa kauppaan, hissiin tai muihin yleisiin tiloihin. Hyvätpäivät, olehyvät ja kiitokset soljuvat valtoiminaan. Samalla keskitytään keskustelukumppaniin sivuille vilkuilematta.
Aamiaissämpylöiden ostaminen viereisestä pikkuleipomosta sujuu saksalaisen kohteliaisuuskoodin mukaisesti. Kuudet olehyvät ja seitsemät kiitokset ovat lyhyen ostotapahtuman vähimmäisehto huomenien ja hyvienpäivien lisäksi.
Hississä kukaan ei tuijottele nurkkia vaan tervehtii vierustoveria, selvittää säät ja sättii milloin mitäkin. Yhden kerroksen välin mittainen puhumattomuus olisi monille saksalaisille henkisesti liian ahdistava kokemus. Aivastus kassajonossa laukaisee refleksinomaisesti myötätunnon aallon. Lähellä seisovat toivottavat terveyttä
"Gesundheit!". Toinenkin aivastus huomioidaan mutta ei enää kolmatta.
Ilmassa leijuu kysymysmerkkejä, jos kukaan ei reagoi. Aivastelijaa alkaa vaivata epäilys, että hänessä on jotain vikaa. Toisten vaitiolo luo tylyn ilmapiirin ja horjuttaa pärskijän itseluottamusta.
Käsipäivää
aamuin illoin
Kättely on Saksassa syvään juurtunut tapa. Monilla työpaikoilla on tapana sanoa työtovereille käsipäivää töihin tultaessa ja töistä lähdettäessä.
Rakennusmestari paiskaa miehilleen kättä betonivalun kiihkeimmässä vaiheessa. Poliisit tervehtivät kädestä pitäen virkaveljiään keskellä ketjukolarin kaaosta. Vartija kättelee vankilan portista sisään astuvaa rikollista.
Lapset kättelevät monissa kodeissa vanhempiaan nukkumaan mennessään ja aamulla noustessaan. Ei ole harvinaista, että opettaja kättelee joka aamu oppilaansa.
Kättelyvimma todistaa, että saksalaiset eivät kaihda fyysistä kontaktia. Ahtaasti asutussa maassa siihen ei olisi paljon mahdollisuuksiakaan.
Keskisormikin
on valmiina
Saksassa on tavallista, että toisiaan päivästä toiseen tuttavallisesti kättelevät työkaverit teitittelevät toisiaan koko ikänsä. Moni anoppi teitittelee miniäänsä ja vävyään papin aameneen asti. Ministerien tai esimiesten sinuttelu ei tule kuuloonkaan.
Saksalaiset hätkähtivät, kun julkisuuteen kerrottiin entisen liittokanslerin Gerhard Schröderin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin sinunkaupoista. Monet pitivät sitä enemmän huonona kuin hyvänä asiana.
Kätteleminen ja vuolaat kohteliaisuudet eivät ole aina pyyteettömiä. Saksalaiset osaavat laukoa kiitoksia silmät vihaa leimuten ja haistattaa ylös osoittavalla keskisormellaan.
Kun entinen ulkoministeri Joschka Fischer nimitteli vuonna 1983 liittopäivien puhemiestä istunnossa "Arschlochiksi", persreiäksi, niin sananvalinta vastasi saksalaista kiroilukulttuuria.
Takalistosta
sananvoimaa
Saksalaiset hyödyntävät voimasanoina takapuolta, kun suomalaisille juolahtavat vastaavassa tilanteessa mieleen etupuolen elimet.
Saksalaisten tarrautumista voimasanoissa takalistoon selitetään germaanisella kaipuulla puhtauteen.
Estottomasti röyhtäillyt ja piereskellyt Martti Luther selitti kiroilun "sielun ulostamiseksi". Myös Saksan kansallisrunoilijan Johann Wolfgang Goethen tiedettiin olleen lahjakas kiroilija.
Koululaisten kielenkäytössä kiroilu on Saksassa harvinaista. Siinä missä suomalaiskouluissa nimitellään opettajia, ainakin selän takana, Saksassa opettajat ovat ensimmäisestä koulupäivästä lähtien kohteliaasti vain herroja ja rouvia.