Jossittelu on turhaa, myöntää yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Carroll Ballard. Siltikin Sodankylän elokuvajuhlilla vieraileva luonto- ja nuortenelokuvien ohjaaja eksyy kerta toisensa jälkeen kuvailemaan käsikirjoituksia, jotka hän olisi oikeasti halunnut toteuttaa. Mukana on muun muassa historiallisia draamoja: mitä tapahtui Hamletille ennen kuin Shakespearen näytelmä alkaa?
- On silti tavattoman tyydyttävää matkustaa ympäri maailmaa ja kohdata ihmisiä, jotka pitävät vielä parinkin vuosikymmenen jälkeen siitä, mitä olen tehnyt, ohjaaja myöntää.
Ballard ei varsinaisesti haaveillut perhe-elokuvien tekijän urasta. Menestyksekäs klassikkoteos Musta ori (1979) kuitenkin sinetöi ohjaajan kohtalon.
Vuonna 1974 Ballardin opiskelutoveri Francis Ford Coppola soitti Sisiliasta ja sanoi, että olisi valmis tekemään elokuvan yhdessä Ballardin kanssa saatuaan Kummisetä II:n valmiiksi.
- Kokosin Coppolalle nipun erilaisia ideoita, mutta mikään niistä ei kelvannut. Elokuva piti kuulemma tehdä Walther Farleyn romaanista, Ballard muistelee.
- Coppolan tarjous oli ainoa mahdollisuuteni tehdä pitkä elokuva. Minun oli tartuttava siihen.
Eläimet luontaisia näyttelijöitä
Nyttemmin Ballard (s. 1937) tunnetaan lämminhenkisistä luonto- ja nuorisoelokuvistaan, joiden visuaalisesti huikea kuvakieli ei tarvitse tuekseen tiheää dialogia.
Kirkkain esimerkki on haaksirikosta pelastautuneen pojan ja villihevosen suhteesta kertova Musta ori. Siinä keskeiseksi nouseva ihmisen ja luonnon välinen suhde on toistunut myös myöhemmissä teoksissa Kun sudet ulvovat (1983) sekä Tyttö ja villihanhet (1996). Tuorein elokuva Duma, fiktio viime vuodelta, on tarina pojasta ja gepardista Afrikan villinkauniissa maisemissa.
- Kärjistäen voisi sanoa, että olen tehnyt Mustan orin neljä kertaa. No, olen tarvinnut rahaa, eikä tuotantoon voi saada sellaisia käsikirjoituksia, joita olen ehdottanut, ohjaaja laskettelee raadollisesti.
Eläimet ovat olleet mukana jo Ballardin varhaisissa ohjaustöissä. Tähän Ballard toteaa virnistäen, että eläimiä ei tarvitse syöttää ja majoittaa kalliissa hotelleissa, niille ei tarvitse pitää seuraa eivätkä ne loukkaannu.
- Olen lapsesta saakka ollut eristäytyvä, huonosti ympäristöön sopeutuva ja sosiaalisesti lahjaton. Paradoksaalista kyllä, elämäni vaikeimpia kysymyksiä on ollut, kuinka tulla toimeen ihmisten kanssa, Ballard laukoo.
Kaupallinen televisio latistaa
Riippumattoman elokuvan tekijällä ei ole helppoa Yhdysvalloissa, jossa kaikki punnitaan Ballardin mukaan taloudellisen tuloksen mukaan.
- En ole tyytyväinen Yhdysvalloissa vallitsevaan tämänhetkiseen henkiseen alennustilaan. Siksi harkitsenkin muuttoa Eurooppaan, ohjaaja kertoo.
- Etenkin television valjastaminen tuotteiden markkinointiin eli kaupallisen television synty, on ollut kulttuurissamme virheaskel. Televisio ei millään lailla edistä yhteiskunnallista tietoisuutta tai osoita mielikuvituksen kirvoittamia mahdollisia maailmoja. Se kutistaa katsojat kuluttajan rooliin, mikä puolestaan johtaa lamaannuttavasti kulttuurisen ilmaston rappioon, Ballard pahoittelee.