Koulujen päättäjäispäivä ei ollut nytkään kaikille nuorille onnekas eikä riemukas. Joka vuosi Suomessa jää joukko peruskoulun oppilaita vaille päättötodistusta. Viime aikoina kolmisensataa nuorta on keskeyttänyt vuosittain peruskoulun, kun oppivelvollisuuden päättävä 17 vuoden ikä täyttyy.
Taustalla on usein monisyisiä vaikeuksia. Joskus koti on rikkinäinen, ja vanhemmilla on omia ongelmiaan. Joissakin toisissa tapauksissa vanhemmat ovat joutuneet toteamaan voimattomina, että nuori ei yritäkään hoitaa kunnialla koulutaivaltaan patisteluista huolimatta.
Vain osa vaille päättötodistusta jääneistä oivaltaa, kuinka kohtalokasta todistuksen puute on. Jatko-opinnoista ei voi haaveillakaan. Työpaikkaa ei hevin löydy kaikille niillekään, joilla on taskussaan erinomainen todistus. Sitä vailla olevalla on takuuvarmasti edessään työtön tulevaisuus. Se merkitsee samalla monimuotoista syrjäytymistä.
Vain pieni osa yhdeksännen luokan jälkeen vaille todistusta jääneistä jaksaa puurtaa kesällä kokoon ne kurssit, joissa ei tullut hyväksyttävää arvosanaa. Mitä pitemmälle peruskoulujen opintojen loppuun suorittaminen siirtyy, sitä todennäköisempää on niiden lopullinen katkeaminen.
Joissakin kodeissa vastuu koulukkaan menestymisestä jätetään tyystin koulun kontolle. Sellaisesta seuraa useimmiten vaikeuksia, ovatpa opettajat kuinka kannustavia tahansa. Osa nuorista jaksaa sentään olla määrätietoisia, vaikka lähtökohdat olisivat kovinkin hankalat.
Koululla pitäisi ehdottomasti olla nykyistä enemmän edellytyksiä tarttua määrätietoisesti asiaan, kun opettaja havaitsee, että oppilas ei saa hoidetuksi hyväksyttävästi peruskoulua. Jos vain jotakin on tehtävissä, kaikkien vastuullisten pitää se tehdä. Nuoren elämän hunningolle meneminen on suuri vahinko yksilön ja perheen ohella myös koko yhteiskunnalle.
Peruskoulun taloudelliset resurssit eivät ole viime aikoina ainakaan vahvistuneet. Silti on pystyttävä torjumaan koulun sisälle rakentuvat sudenkuopat, joihin muutamat koulukkaat putoavat. Jos edellytykset jossakin tai joissakin aineissa heikosti menestyvien oppilaiden auttamiseen ja kannustamiseen hupenevat, yhteiskunta saa siitä aikaa myöten laskun eteensä. Se on monesti erittäin kallis. Vaille päättötodistusta jäävien määrän vähentämiseen on pyrittävä määrätietoisesti.
paakirjoitus@kaleva.fi