Alhainen syntymäpaino on hyvin usein yhteydessä aikuisiän korkeaan verenpaineeseen. Tämä selviää laajasta syntymäkohorttitutkimuksesta, jossa tarkastellaan vuonna 1966 syntyneiden pohjoissuomalaisten eri elämänvaiheita. Trendi on selvä: mitä alempi oli tutkittavan syntymäpaino, sitä suurempi oli hänen verenpaineensa 31-vuotiaana.
Alhainen syntymäpaino altistaa myös metaboliselle oireyhtymälle ja sydän- ja verisuonitaudeille.
"Ilmiöiden syytä ei kuitenkaan tiedetä tarkkaan", kertoo aiheesta perjantaina Oulussa Kastelli-symposiumissa esitelmöinyt professori Marjo-Riitta Järvelin. Symposiumiin osallistui satakunta tutkijaa vajaasta kymmenestä maasta.
Ilmiön taustalla
sikiöajan ravitsemustila
Syntymäpainon ja aikuisiän sairauksien suhdetta on tutkittu viime vuosina paljon. Sikiöaikaisen huonon ravitsemustilan tiedetään johtavan sikiön stressaantumiseen. Tämä voi johtaa aineenvaihduntaan, joka suosii energian varastointia.
Ilmiön havaitsi brittitutkija David Barker jo 1980-luvulla. Hän huomasi sepelvaltimotaudin esiintyvyydessä Britanniassa samanlaista alueellista vaihtelua kuin 1900-luvun alun imeväiskuolleisuudessa. Alueilla, joilla kuoltiin sepelvaltimotautiin 1970-80-luvuilla, oli ollut korkea imeväiskuolleisuus 1920-30-luvuilla.
Barker päätteli puutteellisen sikiöaikaisen ravinnon olevan jotenkin yhteydessä sepelvaltimotautiin.
Myös suuri
syntymäpaino haitaksi
Syntymäpainon ja verenpaineen suhteessa tulee käänne, kun syntymäpaino on hyvin suuri. Noin yli nelikiloisena syntyneillä verenpaineen riski alkaa taas kasvaa. Tämä ilmiö on havaittavissa vain naisilla.
Järvelinin mukaan tämänkin piirteen selvittäminen tarvitsee lisätutkimuksia.
"Ilmiö voi liittyä hormonaalisiin tekijöihin tai sokeritasapainoon. Nämä isot lapset voivat olla sokeriäitien lapsia", Järvelin arvelee.
Pienikokoisena syntyneiden saavutuskasvu eli ikätovereiden kiriminen kiinni painossa - tai jopa lihominen yli ikäluokkansa normaalipainon - lisää puolestaan riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin aikuisena.
"Myös metabolisen oireyhtymän riski on selvästi suurentunut, jos sikiö on ollut pienipainoinen", Järvelin toteaa. Hänen mukaansa jo yli 500 henkilöä vuoden 1966 tutkimuskohortista täytti oireyhtymän kriteerit 31-vuotiaina. Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa oli runsaat 12 200 lasta.
"Ovatko sairauksiin syynä geenit vai ympäristön vaikutukset?", Järvelin kysyy ja vastaa itse: "Todennäköisesti molemmat".
Sikiöajan olosuhteisiin vetoamalla ei myöskään kannata hylätä terveitä elämäntapoja ja liikuntaa.
Järvelin korostaa niillä olevan erittäin suuri merkitys sairauksien ennaltaehkäisyssä.