Vesipula on tosi. Sen tietää siitä, kun kaivon pohja alkaa häämöttää jo Ida Ojalan, 84, syvässä vinttikaivossa Haapajärven Aholankylällä. Kylän kuulusta vinttikaivosta kylänväki on hakenut vettä silloin, kun se muualta on loppunut. Nyt hyvä, jos vesi riittää emännälle itselleen.
"Kai sitä kohta täytyy alkaa lumesta sulattamaan", Ida Ojala pohdiskelee samalla, kun laitata puita hellaan. Hellan päällä on suuri peltivati, missä on vettä lämpiämässä tiskausta varten. Välirauhan aikana rakennettuun taloon vesi ei tule muuten kuin kantamalla.
Vettä pihakaivossa on riittänyt, vielä. Menneinä vuosikymmeniä täältä Peltorinteen tilalta haettiin talousvettä yhdelle ja toiselle talolle aina Oksavaa myöten, jopa Parkkilan koululle. Nyt veden pinta on laskenut uhkaavan alas. Kaivon kantta raottaessa huomaa, että vettä on syvällä pohjalla, mutta pinta on jäässä.
Ida Ojala ei saa heikentyneen terveytensä vuoksi astua turvasta pihalle kovilla pakkasilla. Arkipäivisin kodinhoitaja käy täyttämässä hänen kaksi vesiämpäriään. Tämä on jo valitellut, että vesi on syvällä ja pinta jäähileen peitossa.
Edellispäivänä palokunnasta soitettiin ja tarjottiin kaivontäytettä. Ainakaan vielä Ida Ojalaa ei lämmitä ajatus ostovedestä. Häntä epäilyttää, riittääkö pieni eläke veden ostoon. Rahat tuppaavat menemään lääkkeisiin.
Keinotta Ida Ojala ei jää, vaikka vesi kaivosta loppuisi. Hän on keittänyt vettä lumesta joskus, jos ei ole jaksanut kaivosta nostaa. Miksi vanhaa konstia ei ottaisi käyttöön nytkin. Tosin hän tietää, että tämänvuotisesta lumesta irtoaa vettä vähän; lumi on niin kuivaa.
"Lunta täytyisi hakea paljon, jos haluaisi saada edes ämpärillisen", Ida Ojala sanoo. Lisäksi se pitäisi hakea kaukaa. Linnut ovat kakkineet talon pihamaalle sen verran runsaanlaisesti, ettei lähilumesta uskaltaisi vettä tehdä. Parhaillaan monenkirjavat tintit ja tulkut pyörivät tuvan takana olevan ruokintapaikan ympärillä.
Paikkakunnan kaivot ehtymässä
Haapajärven palopäällikkö Harry Lehtinen vahvistaa, että paikkakunnan kaivot alkavat ehtyä. Palokunta on rahdannut vettä kaivoihin jo useamman kerran. Muuta keinoa ei ole keksitty. Näyttää siltä, että vesirallia joudutaan jatkamaan.
Suurin osa paikkakunnan talouksista on kytketty kunnalliseen vesijohtoverkostoon, mutta siellä täällä on yksityisiä talouksia, jotka ottavat vetensä omasta kaivosta. Palokunnalla on kaksi säiliöautoa. Toista on käytetty veden kuljettamiseen.
Lehtinen huomauttaa kuitenkin, ettei palokunnan tuoma vesi täytä hygieniavaatimuksia. Mikäli vettä halutaan juoda, se pitää keittää.
Aivan ilmaista palokunnan palvelu ei ole. Lehtisen mukaan veden kuljettamisesta on saatava kulut pois, ainakin auton käyttökulut ja miehen palkka. "Tuleehan se vesikuutio maksamaan tällä tavalla moninkertaisesti, ellei monikymmenkertaisesti", Lehtinen toteaa.
Viimeksi yhtä huono tilanne 1987
"Kaivot ovat olleet ihan tyhjiä. Jouluaattona joiltakin loppui vesi kesken joulusaunan", kertoo vihantilainen autoilija Onni Kaikkonen, joka on tehnyt jo reilun puolenkymmentä vedenkuljetusreissua läänin eteläosaan: Kärsämäelle, Nivalaan, Oulaisiin ja Merijärvelle.
Kaikkonen muistelee joutuneensa kuljettamaan vettä kotitalouksille edellisen kerran talvella 1986-1987.
Leipätyökseen maitoa kuljettava autoilija on pyhittänyt vesiralliin toisen säiliöautonsa, maidon kuljetuksen vara-auton. Vesi otetaan Haapaveden vesilaitokselta, ja se on juomakelpoista. Auton säiliö ja letkut pestään Valion Haapaveden meijerin pudistuslaitteilla. Kerralla kyytiin mahtuu 13 kuutiometriä vettä.
Veden kuljetus ei ole Kaikkoselle varsinainen elinkeino, mutta kulut hänkin ottaa asiakkaalta. Kuutio vettä maksaa 87 senttiä. Lisäksi peritään ajosta tuntihinta 23,50 euroa sekä kilometritaksa 59 senttiä.