Nordea kiinnitti talouskatsauksessaan pari viikkoa sitten huomiota siihen, että kuluttajahinnat ovat Suomessa nousussa, vaikka siihen ei pitäisi olla mitään järkevää syytä.
Talous on supistunut, työllisyys heikkenee, tehtaita on vajaakäytöllä, teollisuuden tuottajahinnat ja tukkuhinnat ovat alentuneet vuotta aikaisemmasta ja vahvan euron pitäisi tehdä tuontitavaroista edullisempia Suomessakin.
Mutta tavarat eivät vaan halpene. Syynä lienee liian vähäinen kilpailu.
Etenkin päivittäistavarakauppaa vaivaa Suomessa tylsyys. Vaikka vaihtaa isosta kauppaliikkeestä toiseen, samanlaista se tavara siellä on. Vaihtelu virkistäisi, mutta ei siitä ole Suomessa paljon toivoa.
Ulkomaiset toimijat piristäisivät kauppaa, mutta päivittäistavarakauppaan ei ole paljon tulijoita pienille Suomen markkinoille. Vaatekaupassa tulijoita kyllä riittää.
Samaan aikaan verkkokauppa rynnistää eteenpäin hurjaa vauhtia. Yhä useampi ostos tehdään verkkokaupoista. Suomalaisen kansantalouden kannalta on mälsää, että suuri osa ostoksista tehdään ulkomailta.
Verkko-ostoissaan suomalaiset yltävät Pohjois-Euroopan kärkisijoille. Eurooppalaisen vertailun mukaan suomalainen verkkokauppa-asiakas kulutti vuonna 2012 verkko-ostoksiin keskimäärin yli 1 900 euroa, kun pohjoiseurooppalaisten keskiarvo on vajaat 1 600 euroa.
Normaalikauppojen valikoiman pienuus ja vaisuus on varmaan yksi syy siihen, että Suomessa verkkokauppa kasvaa voimakkaammin kuin suurimmassa osassa Euroopan maita.
Verkkokauppa kasvaa vielä varmasti roimasti. Edelleen on valtavat määrät ihmisiä, jotka eivät ole uskaltaneet kokeilla nettikaupasta ostamista, kun ovat pelänneet luottokortilla maksamista verkon välityksellä. Kun he kerran kokeilevat ja huomaavat, ettei heitä huijattukaan, kasvu jatkuu.
Ulkomaiset verkkokaupat pelaavat armotonta peliä. Ne haalivat asiakkaita maailmalta tekemällä tappiota. On tärkeää olla ensimmäinen ja pudottaa muita kilpailijoita laudalta, menestymisen mahdollisuudet ovat silloin aina isommat.
Verkkokaupan kasvussa on hypetyksellä oma osansa. Verkossa shoppaillaan, kun se on muodikasta. Osa asiakkaista on jo hieman kyllästynyt nettikauppaan, postimyyntiähän se on.
Valikoima on jossakin Amazonin kaltaisessa jättikaupassa tietysti valtava.
Mutta kansainväliset suuret verkkokaupat eivät ole aina loppujen lopuksi sen halvempia kuin suomalainen kivijalkakauppa. Jos molemmissa myydään samaa kiinalaista härpäkettä, hinta saattaa näyttää netissä halvemmalta.
Kun hintaan lisätään mahdolliset valuuttakurssivaikutukset ja postikulut, hintaero monesti supistuu lähes olemattomiin tai häviää kokonaan.
Viimeistään siinä vaiheessa kuluttaja voi miettiä, kannattaako rahojaan lähettää ulkomaille vai veisikö rahansa sille myyjälle ja firmalle, jotka maksavat veronsa Suomeen.
Ja jos on pakko ostaa verkkokaupasta, suomalaisiakin verkkokauppoja on olemassa.
Kun käy hakemassa tuotteen suomalaisesta kivijalkakaupasta, sen saa hyppysiinsä heti. Jos siinä on jotakin vikaa, siitä voi valittaa muitta mutkitta. Ei tarvitse selvitellä joskus hyvinkin mutkallisilta vaikuttavia menettelytapoja tuotteiden palauttamisesta.
Jotkin verkkokaupat näyttävät pitävän kunnia-asianaan sitä, että tavaroita voi palauttaa helposti. Esimerkiksi saksalaisen Zalandon tuotteista palautetaan puolet, se ei tosin ole firmalle mieleen.
Verkkokaupan on tarjottava asiakkaalle edullisia hintoja, hyvää valikoimaa, nopeita toimituksia ja rajoittamatonta aukioloaikaa. Jos jokin näistä asioista ei toteudu, syitä vaivautua verkkokauppaan on vähemmän.
Kolumni