Tasavallan presidentti Sauli Niinistön virkakausi tulee puolimatkan krouviin 1. maaliskuuta. Kolmessa vuodessa on tullut selväksi, millainen valtionpäämies hän on.
Ero Niinistön edeltäjään Tarja Haloseen on huomattava. Voi sanoa, että Niinistö on löytänyt paikkansa kolmessa vuodessa kun taas Halonen haki luontevaa paikkaansa oikeastaan kaikki 12 vuotta.
Niinistö on valinnut toisen toimintatavan kuin edeltäjänsä. Siinä missä Halonen käytti energiaansa presidentin reviirin puolustukseen ja kolkutteli joskus toimivaltansa rajoja, Niinistö on pidättäytynyt molemmista.
Erot eivät ole näkyneet suosioluvuissa. Halonen oli ja Niinistö on supersuosittu kansan keskuudessa.
Halosen lähtökohdat olivat kieltämättä epäkiitolliset. Ensimmäisen naispresidentin osa oli haastava. Lisäksi presidentin valtaoikeudet kapenivat heti hänen kautensa alussa, ja uusia kavennuksia alettiin suunnitella.
Kun Halonen oli vallanriisunnasta toista mieltä, vastakkainasettelu oli valmis. Hän tulkitsi, että valtaoikeuksia haluttiin karsia nimenomaan siksi, että presidenttinä oli hän. Myöskään hänen suhteensa elinkeinoelämään ja Yhdysvaltoihin eivät olleet häävit.
Niinistö on välttynyt reviirikiistoilta eikä häntä ole moitittu toimivaltansa rajojen koettelusta. Hän ei ole ainakaan julkisesti valittanut kertaakaan presidentin vähentyneestä vallasta. Suhteissa Etelärantaan ja rapakon taakse ei näy ongelmia.
Halonen koetteli aikoinaan reviirirajojaan Suomen Pankin johtajanimityksissä ja etenkin siinä, että hän osallistui EU:n huippukokouksiin ennen kuin pääministeri Matti Vanhanen teki lopun tästä kahden lautasen politiikasta.
Presidentin tosiasiallinen valta ei ole välttämättä kiinni siitä, millaiset lain suomat valtaoikeudet hänellä on. Etenkin Urho Kekkonen käytti paljon suurempaa valtaa kuin hänelle olisi muodollisesti kuulunut.
Suomen perustuslaki on aina antanut joustovaraa presidentin persoonan mukaan. Jotkut heistä ovat käyttäneet pienempää ja jotkut isompaa valtaa. Muut instituutiot, eduskunta ja hallitus, ovat sopeutuneet tähän. Nyt on ollut presidentin vuoro sopeutua.
Presidentin asema alkoi muuttua Suomen EU-jäsenyyden myötä. EU-politiikka on leijonanosaltaan sisäpolitiikkaa ja siten pääministerin peukalon alla. Vei aikansa ennen kuin presidentin valtaoikeudet, ja presidentit, mukautuivat siihen.
Muodollisen vallan hupeneminen ei ole haitannut Niinistöä. Vaikka Niinistön ulkopoliittista osaamista epäiltiin, hän on ottanut sen tiukasti näppeihinsä. Tämä näkyi esimerkiksi kohussa, joka nousi Suomen Hornetien osallistumisesta lentoharjoituksiin Yhdysvaltain ja Ruotsin kanssa.
Valintaansa seuranneen alkutohinan jälkeen pääministeri Alexander Stubb on jäänyt edeltäjiään näkymättömämmäksi. Niinistö on ottanut lisää tilaa hänen kustannuksellaan.
Niinistön ja hallituksen välillä on nähty ainakin yksi töytäys. Helsingin Sanomien mukaan presidentti ärtyi viime huhtikuussa, kun pääministeri Jyrki Katainen sopi EU:n huippukokouksessa Suomen puolesta siitä, ettei EU-maiden ja Venäjän kesken järjestetä tavanomaisia huippukokouksia.
Niinistö on alkanut käyttää puhevaltaa, jota on vaikea padota pykälillä. Hän on pitänyt useita merkittäviä, persoonallisia ja arvattavasti paljolti itse kirjoitettuja puheita.
Hyviä poliittisia puhujia ei ole Suomessa totta vieköön liikaa. Taitava sanankäyttäjä voi vaikuttaa sanoillaan valtaansa enemmän. Niinistö tekee juuri näin.
Kohtapuoliin alkaa varmaan presidenttipeli eli arvuuttelu, pyrkiikö Niinistö toiselle kuusivuotiskaudelle.
Niinistö, nyt 66, täyttää seuraavana presidentinvaalivuonna 70. Edeltäjistä Halonen oli toisen kautensa lopussa 68-, Martti Ahtisaari 62- ja Mauno Koivisto 70-vuotias.
Niinistö ei yltäisi toisella kaudellaan Kekkosen presidenttikauden loppupuolen ikälukemille, mutta presidenttien nestorisarjaan hän silti nousisi.
Jos ja kun historia toistuu, kun Niinistöltä aletaan tivata vastausta, hän muikistelee ja venyttää sitä mahdollisimman pitkään. Se estää kilpailijoita hyppäämästä kehään.
Kolumni