Koeputkilapset syntyvät muita useammin keskosina ja tarvitsevat ensimmäisen elinkuukauden aikana enemmän sairaalahoitoa kuin normaalilla hedelmöityksellä alkunsa saaneet vauvat.
Koeputkilapsilla on myös enemmän lieviä synnynnäisiä sydänvikoja ja he voivat kasvaa muita hitaammin. "Henkinen ja liikunnallinen kehitys on kuitenkin täysin samanlainen kuin muilla", kertoo lääketieteen lisensiaatti Sari Koivurova, joka väittelee perjantaina Oulun yliopistossa koeputkiraskauksista ja lasten varhaisvuosien ennusteesta.
Koivurova vertasi tutkimuksessaan Pohjois-Suomen koeputkiraskauksia ja lasten ennustetta normaalilla hedelmöityksellä alkaneisiin raskauksiin ja lapsiin.
Lapsia oli tutkimuksessa noin 300 ja heidän terveyttään seurattiin kolmen vuoden ikään asti. Väitöskirjassa laskettiin myös hoidoista yhteiskunnalle koituvia kustannuksia.
Koeputkilasten suurin terveysriski on monen sikiön raskaus. Hedelmöityshoidot johtavat usein kaksos- tai kolmossynnytyksiin, joita vuonna 2002 oli noin 14 prosenttia.
"Tehokkain keino välttää hedelmöityshoidon riskit on yhden alkion siirto, jota on käytetty Oulussa jo pitkään", Sari Koivurova kertoo.
Yhden alkion siirrolla tarkoitetaan , että koeputkessa hedelmöitetään kaikki kierron aikana kypsyneet munasolut, mutta vain yksi siirretään kasvamaan kohtuun. Loput voidaan pakastaa mahdollista tulevaa käyttöä varten.
Koivurovan mukaan yhden alkion siirrolla on Suomessa saavutettu hyviä tuloksia. "Vanhemmat saattavat toivoa kaksosia, mutta monisikiöisyys on kuitenkin hankala riski, jota pitää välttää."
Sydänviat lieviä
Hedelmöityshoidolla alkaneissa raskauksissa oli kontrolliraskauksiin verrattuna enemmän ongelmia, kuten vuotoja, ennenaikaisen synnytyksen uhkaa ja maksan toiminnan häiriöitä. Lapsilla oli keskosuuden ja pienipainoisuuden lisäksi enemmän synnynnäisiä sydänvikoja kuin vertailuryhmän lapsilla. Sydänviat olivat lieviä, ja osa niistä parani itsestään.
"Riskit ovat hyvin pieniä, mutta tulevat esiin, kun asioita tarkastellaan väestötasolla. Hoitoja harkitsevien pariskuntien on kuitenkin hyvä tietää riskeistä, ennen kuin he päättävät hoitoihin hakeutumisesta", Koivurova toteaa.