Hylättyjen, kadulle syntyneiden tai huonoista oloista pelastettujen eläinten kohtalo on varsinkin Itä-Euroopan maissa synkkä.
Baltian suurimpaan eläinten turvakotiin, Loomade Hoiupaikkaan, sijoitetaan Tallinnan alueen kaduilta poimitut kissat ja koirat.
Päärakennuksessa sijaitsevan kissasuojan lattioille on levitelty patjoja, joilla lapset leikittävät huomiosta kehrääviä asukkeja. Etäämpänä musta kissanpoika venyttelee itseään tikapuita pitkin aidattuun ulkotilaan.
”Katueläinongelma on parantunut Virossa huomattavasti kymmenessä vuodessa”, kertoo turvakodin omistaja Larissa Kozõreva.
Koirat haluaisivat mukaan
Kozõreva aloitti työnsä kodittomien eläinten parissa 12 vuotta sitten, jolloin Tallinnan katukoiria ja -kissoja alettiin järjestelmällisesti mikrosiruttaa ja sterilisoida. Samoihin aikoihin Viron katukoirien parissa alkoi työskennellä myös suomalaisia eläinsuojelujärjestöjä.
”Olen ylpeä työni tuloksista. Tarhalla toimii viisi eläinlääkäriä, täällä noudatetaan karanteenimääräyksiä ja eläimille luodaan mahdollisimman tyydyttävät olosuhteet.”
Koirat on Hoiupaikissa sijoitettu omiin ulko- ja sisähäkkeihinsä.
Betonipohjaisissa ulkohäkeissä on säiltä suojaava koppi, juoma- ja vesiastia. Kun kuljen häkkien ohi, osa kodittomista haluaisi lähteä mukaani, vaikka sitten puskemalla itsensä läpi rautaverkon.
Suomalaisten apu muutti asenteet
Suomen vanhin ulkomailta eläimiä välittävä eläinsuojelujärjestö Pelastetaan koirat ry on toiminut vuodesta 2001 viime vuosiin saakka lähes yksinomaan Virossa.
Puheenjohtaja Minna Rokalan mukaan yhdistys on ollut kehittämässä tarhojen olosuhteita, järjestänyt sterilisointikampanjoita sekä muokannut asenteita eläimiä kohtaan.
”Vielä 2000-luvun alussa Virossa ei arvostettu sekarotuisia koiria, erityisesti nartut ja vanhat koirat olivat ihmisten silmissä täysin arvottomia. Haluttiin rotukoiria, mielellään isoja ja nuoria uroksia, joita voitiin käyttää vahtikoirina.”
Kun katukoiria alettiin välittää suomalaisiin koteihin, alkoi suhtautuminen muuttua.
”Ihmiset heräsivät siihen, että heidän kulkukoirilleen annettiinkin arvo jossain muualla.”
Silti Tallinnassakin joudutaan lopettamaan vielä paljon eläimiä, koska koteja ei löydy kaikille. Turvakodista lähtee edelleen muutama koditon kuukausittain Suomeen.
Huonoin tilanne on tällä hetkellä Itä-Euroopan maissa.
”Talkoolaisemme rakentavat paraikaa Romaniassa suojia talveksi”, Rokala kertoo.
Haussa vakaa koti
Koditonta eläintä ei kannata tuoda ulkomailta Suomeen perehtymättä maahantuontisäännöksiin. Eviran määräysten rikkominen voi johtaa pahimmillaan eläimen lopettamiseen.
Turvallisinta on hankkia eläin järjestön kautta tai ainakin pyytää sellaiselta apua.
Pahimpia vaaran paikkoja ovat pentutehtailijat, jotka kauppaavat koiria bisneksenään ja välittämättä emon tai pennun hyvinvoinnista. Tehtailijat eivät piittaa siitä, soveltuvatko koirat kotikoiriksi.
Sitä vastoin järjestöjen kautta välitettäviin koiriin tutustutaan aina etukäteen, jotta tiedetään, soveltuvatko eläimet kotikoiriksi.
Trokarit välittävät pentuja erilaisilla myyntipalstoilla ja markkinoilla.
Varoituskellojen pitäisi alkaa soida, jos pennun emää ei ole mahdollista nähdä ja pentua kaupataan pakettiauton peräkontista, Rokala huomauttaa.
Kozõreva ja Rokala painottavat koiran hankinnan vaativan harkintaa.
Eläintä ei saa ottaa säälistä tai mielijohteesta.
Löytöeläimet tarvitsevat vakaan kodin, jossa saavat viettää loppuelämänsä.
Jos haluat tuoda eläimen ulkomailta
Eviran maahantuontivaatimuksia ovat mikrosirutus, rabiesrokotus, heisimadotus ja lemmikkieläinpassi.
Turvallisia tahoja ovat pitkään toimineet yhdistykset, jotka kantavat vastuuta eläimen elämästä myös sen kotiutumisen jälkeen. Suomessa näitä ovat muun muassa Pelastetaan koirat, Rescue-yhdistys Kulkurit, Kodittomien Koirien Ystävät, Reccu Rescue, Viipurin koirat ja Espanjan koirat.
Eläintä ei kannata tuoda yksityishenkilöiden välityksellä, koska heillä ei ole välttämättä kokemusta tuontiin liittyvistä yksityiskohdista ja riskeistä.
Pentutehtailijoita syytä varoa, sillä he tekevät vain bisnestä eivätkä huolehdi pentujen emoista.