Näinä viikkoina moni järkyttyy tammikuun pakkasia seuraavasta sähkölaskusta. Ensi harmin voisi kääntää energiaksi kiipeämällä välikatolle. Parikymmentä senttiä uutta puhallusvillaa saattaa keventää sähkölaskua satoja euroja vuodessa. Eristeinvestointi maksaa itsensä äkkiä takaisin, etenkin jos jättää kalliit tuulisuojat pois ja kestää pari vuotta katonraoista varisevaa paperisilppua.
Vasta perustarkastuksen jälkeen kannattaa katsastaa muita säästömuotoja. Siinä vaiheessa viimeistään huomaa, että meidät kuluttajat – lue laitteiden maksajat – ilmeisesti on tarkoitus pudottaa energia-asioissa kärryiltä jo säästöponnistusten ensi vaiheessa.
Ensin kylmyyttä vastaan taisteltiin klapeilla. Sittemmin meitä on hemmoteltu vuoronperään öljykattiloilla, sähköpattereilla ja nyt maalämmöllä.
Niin omakoti- kuin rivitaloasujillekin on tarjolla maalämmön ja pellettien lisäksi paljon erilaisia seka- ja tukimuotoja. Hybridiratkaisujen maailmassa on niin vesitakkoja, aurinkokeräimiä, varaajia, kierrätysilmanvaihtoa, viilennyspiirejä kuin jos jonkinlaisia pumppujakin. Paneutumisinnosta riippuen edessä voisi siintää vaikka koko kulmakunnan täysin energiaomavaraiseksi muuttava hakekaasutuslaitos.
Puhumattakaan siitä, että saneerauksessa koko talotekniikka automatisoidaan tietysti etäkäytettäväksi.
Ei tämä tähän jää. Oulun Energia on jo tehnyt täyskäännöksen kutsuen piiriinsä ennen kammoksuttuja hajautetun energian tuottajia.
EU:n uusi rahoituskausi merkitsee Pohjois-Pohjanmaalla sitä, että joka vuosi olisi saatava jalalle kahdeksan miljoonan euron edestä hiilettömyyttä edistäviä hankkeita. Hiilettömiä innovaatioita koskevat ponnistukset on siis maakunnassa kuusinkertaistettava nykyisestä.
Tekes ideoi ”Fiksua energiaa” pienhankkeista lähtien. Vaasa taas vetää uusia energiahankkeita innovatiivisten kaupunkien Inka-ohjelmassa. Oulukin saa hakea apua aurinkopaneeliasioissa apua Vaasasta asti.
Lvi-ala sen sijaan vaikuttaa nukkuvan onnensa ohi. Suunnittelijoista tai asentajista vain harvat kykenevät palvelemaan asiakasta energiasäästöjen viidakossa ja vielä niin, että tietoja saisi ilman, että ostaja sitoutuu tiettyyn merkkiin.
Energiateollisuuden mukaan 40 prosenttia Suomen lvi-asentajista on yli 50-vuotiaita. Siinä piilee myös mahdollisuus.
Kuluttajilta uudet energiaratkaisut ja E-luvut vaativat liikaa. Verkkopalstoilla roikkuminen ja tutuilta kyseleminen eivät enää riitä.
Motivalla, jolla on energiatoimistoja ympäri maakuntia, ei ole neuvontaa Pohjois-Pohjanmaalla. Pilottihanke Oulussa on päättynyt eikä jatkosta ole tietoa. Lähistöllä energiatoimistoa ylläpitävät Oulunkaari Iissä ja Metla, joka opastaa Muhoksella puun käyttöön.
Hiukkavaarassa rakenteilla olevasta Resca-hankkeesta on tarkoitus tehdä energia-asioiden näyteikkuna. Rakennusvalvonta tarjoaa apua, mutta ei neljän hengen voimin jokaista aloittelevaa energiasaneeraajaa Oulussa opasteta.
Kuluttaja tekee itse ratkaisunsa, mutta hänelle on tarjottava luotettavaa vertailutietoa paljon nykyistä helpommin. Vai halutaanko energia-asioita markkinoida kuin 1980-luvun itsekoottavaa tietokonetta?
Yksinkertaisetkin säästötoimenpiteet käyvät voimille. Ilmanlämpöpumppuja saa marketeistakin. Myyjät vain eivät tiedä kertoa edes sitä, että säästölaite kelpaa päälämmönlähteeksi –20 asteeseen asti.
Yksi myy liian isoa, toinen laitemallia, josta ei ole vertailutuloksia. Käyttöohjeet ovat surkeat. Suurimmat väristykset aiheuttaa alussa kuitenkin se, missä sisä- ja ulkoyksikköä joutuu kotona katselemaan. Senkin esteen saisi madallettua hyvillä neuvoilla.