Kolme oululaista äitiä on polkaissut liikkeelle aloitteen, joilla halutaan kunnalliset kodinhoitajat takaisin. Parikymmentä vuotta sitten perheet saivat tilapäisiin arjen ongelmiin kaupungilta kodinhoitajan, joka sitoi esiliinan eteensä ja otti hommat hoitoonsa: kaitsi lapset, pisti paikat järjestykseen, siivosi, keitti ja kävi kaupassa.
Nyt Oulun kaupungilla ei tällaista palvelua ole. Tarjolla on kyllä perhetyöntekijöitä, joiden tehtävä on tukea vanhemmuutta, mutta kotityöt ei tähän toimenkuvaan juurikaan kuulu. Äitien - kotiäiti Mirja Niemen, perushoitaja Ulla-Maija Pyykkösen ja toimittaja Helena Jaakkolan - mielestä parasta vanhemmuuden tukemista olisi kuitenkin konkreettinen käytännön apu silloin, kun perheissä syystä tai toisesta on vaikeaa. "Joskus tarvitsee ihmisen, joka sanoo, että minä hoidan nyt asiat, hoida sinä sillä aikaa itses kuntoon."
Tällainen tilanne saattaa tulla eteen vaikka silloin, jos äiti tai isä sairastuu. Mistään kriisistä ei vielä tarvitse olla kysymys. Pitäisi vain voida olla hetki rauhassa, levätä ja toipua. Läheskään kaikki perheet eivät voi turvautua isovanhempien apuun, eikä muutakaan tukea lähipiirissä ehkä ole.
Mirja Niemi on viiden lapsen äiti, jonka kolme nuorimmaista ovat kaikki alle kolmevuotiaita. Nuorimmaisen synnytettyään hän oli alkuun hyvin heikossa kunnossa ja lopen väsynyt.
Hän yritti kysellä apua neuvolan kautta, kahdestakin eri paikasta kolme kertaa. Lopulta neuvolasta lähetettiin perhetyöntekijä. "Hän istui kaksi tuntia kylässä ja kartoitti tilannetta", kertoo Niemi. Mikään käytännön apu ei kuitenkaan käyntiin kuulunut.
"Hän osoitti vain korvaansa, kun kysyin, mille tässä nyt aletaan. Hänen tehtävänsä oli pelkästään kuunnella ja kartoittaa."
Myöhemmin "kartoittaja" vielä soitti pari kertaa kertoakseen, että apua ei ikävä kyllä ollut saatavilla. "Emme me verovaroilla mitään seurapalvelua tarvitse", puuskahtaa Niemi vieläkin vihaisena.
Ulla-Maija Pyykkösellä on useampikin samantapainen kokemus. Perheessä on nelivuotiaat kaksoset, kymmenvuotias kehitysvammainen ja kaksi murrosikäistä lasta. Eräänkin kerran lapsikatraan äiti loukkasi päänsä ja hoippuroi tuskissaan kotona, mutta apua oli turha kysellä.
"Tulinkin siihen tulokseen, että ainoa tapa saada apua olisi ollut juoda pää täyteen viinaa ja uhkailla lapsia. Silloin olisi todennäköisesti tullut pikavauhtia hätiin useampikin henkilö."
Helena Jaakkolalla on kokemusta myös ajalta, jolloin lapsiperheetkin vielä saivat kodinhoitajan tarvitessaan. Esimerkiksi synnytyksen jälkeen oli aivan normaalia, että kodinhoitaja tuli kotiin muutamaksi päiväksi.
Äitien kaipaamalla kodinhoitajalla on myös se ero perhetyöntekijöihin verrattuna, että näiden ei tarvitsisi raportoida perheiden tilanteesta mihinkään. "Se, että tarvitsee kotiapua, ei vielä tarkoita, että on myös lastensuojeluasiakas..."
Oulun kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Raimo Järvenpää myöntää, että aloitteessa ollaan oikealla asialla. "Tarve on kiistaton."
Vaikka aloitteella on vahvat perustelut, vaatii uudenlaisen systeemin rakentaminen silti melkoisen muutoksen nykyiseen toimintamalliin. Järvenpää uskoo, että asia tulee esille nyt ensi vuoden budjetin valmistelussa.
Kuntalaisaloitteen teksti on tämän viikon esillä Oulun kumppanuuskeskuksessa ja halukkaat voivat käydä sen allekirjoittamassa. Jo tähän mennessä aloitteen takana toistakymmentä eri järjestöä. Kumppanuuskeskuksen osoite on Isokatu 47.