Rantasen perheen arkiaamu on tavallistakin kiireisempi ja täynnä lähdön tunnelmaa Kokkolassa. Kahdeksanvuotias Juho valmistautuu koulutielle. Äiti Kirsi Rantanen on lähdössä viisivuotiaan Jaakon kanssa sairaalakäynnille Ouluun. Sisarusparven nuorin, seitsemän kuukauden ikäinen Jenny-vauva jää päiväksi kodinhoitaja Annikki Kujalan hellään hoivaan.
Kirsi Rantanen osaa antaa arvoa kaupungin tarjoamalle kotipalvelulle. Aamuaskareetkin sujuvat joutuisasti kahden aikuisen voimin, ja kaikki ehtivät ajoissa matkaan.
"Perheemme kaikki kolme lasta ovat erityislapsia ja tarvitsevat säännöllisesti erilaisia terapioita. Myös hoitopalavereja, lääkärissäkäyntejä Kokkolaan, Ouluun ja Helsinkiin on säännöllisesti. Ilman kodinhoitajan apua pitkien sairaalamatkojen ja lääkärireissujen järjestäminen tuottaisi melkoisesti päänvaivaa ja järjestelyjä."
Lähipiirissä ei ole säännöllisesti saatavilla lastenhoitoapua, sillä isovanhemmat ovat työelämässä tai asuvat kaukana. Perheen isä on päivät töissä. "Tuntuu turvalliselta jättää lapset tutun kodinhoitajan hoitoon omaan kotiin, kun pitää lähteä päiväksi pois", Rantanen toteaa.
Kun Rantaselle vinkattiin neuvolassa mahdollisuudesta saada kodinhoitajan apua, hän suhtautui asiaan aluksi varauksellisesti.
"Olen huono pyytämään apua. Ajattelin, että muut perheet tarvitsevat enemmän kodinhoitajaa kuin minä. Päätin, että minun pitää selvitä yksin, muuten olen huono äiti." Lopulta hän taipui ja otti avun vastaan. Nyt hän on siitä hyvillään.
"Juhon toteamus, että kodinhoitaja hoitaa meitä kaikkia, on osuva ja hieno ilmaus kodinhoitajien työstä. Kodinhoitajan käynnit ovat tosiaan hoitoa meille kaikille."
"Joskus kodinhoitajan tullessa menen suoraan päiväunille ja kerään uusia voimia. Jenny on koliikkivauva ja valvottaa paljon, joten omat yöunet tahtovat jäädä lyhyiksi ja katkonaisiksi. Pitemmän päälle valvominen alkaa uuvuttaa."
"Eikä unta tarvitse monta minuuttia hakea, kun tiedän lapsien olevan hyvässä hoidossa. Kunnon unet auttavat taas jaksamaan. Kolmen erityislapsen kanssa päivät ovat täystyöllistettyjä, joten voimia tarvitaan."
Lääkärissäkäyntejä varten kodinhoitajan saaminen ei ole tuottanut Rantasille ongelmia. Ajat ovat hyvissä ajoin tiedossa, joten niihin voidaan varautua kotipalvelussa. "Äkillisissä tilanteissa kodinhoitajan saaminen sen sijaan on tuuripeliä", toteaa Rantanen.
"Kokkolan kaupungin kotipalvelussa työskentelee kuusi kodinhoitajaa. Tällä työvoimalla apua voidaan tarjota vain pienelle osalle. Tarve olisi paljon suurempi", toteaa kotipalvelun ohjaaja Anita Pöyhönen.
Hänen mukaansa kodinhoitoapu on ennaltaehkäisevää matalan kynnyksen työtä, joka tuottaa säästöjä. Tulokset näkyvät usein vasta vuosien kuluttua.
Kodinhoitajan työ on muuttunut takavuosista, jolloin kodinhoitajat saattoivat lastenhoidon ohella siivota, laittaa ruokaa ja leipoa. Nykyisin pääpaino on lasten hyvinvointi.
"Tärkeintä on antaa aikaa ja huolenpitoa lapsille, lukea heille, ulkoilla ja touhuta heidän kanssaan. Toki kodinhoitaja laittaa nykyisinkin lapsille ruokaa, mutta siivota ei tarvitse. Pölyihin ei kukaan ole tiettävästi kuollut", toteaa Anita Pöyhönen.
"Kodinhoitajan vierailu perheessä suo myös äidille mahdollisuuden huolehtia omasta jaksamisestaan. Silloin voi nukkua vaikka univelkoja pois. Itkuinen lapsi uuvuttaa pitemmän päälle. Myös äidin jaksamisen tukeminen on tärkeää."