Niin monta on työkalupakkia kuin on miestäkin. Jonkun tarpeisiin piisaa kiinalaisen valama vasara, kun taas toisen varustearsenaalin kruunaa vasta traktorikaivurin viereen parkkeerattu pärehöylä.
Kotitarvenikkari kuitenkin pärjää melko yksinkertaisella kalupakilla, jos aika, taito tai into eivät riitä raskaan sarjan remppahommiin.
Rullamitta, vasara ja muutama meisseli on vähintään hankittava, jos meinaa saada taulut ja naulakot seinille. Näillä pääsee alkuun omakotitalossakin; ainakin uudessa ja valmiissa sellaisessa.
"Sitten jos aikoo tehdä vähänkään remonttia, työkaluja tarvitaan paljon enemmän", sanoo Heikki Kontturi.
Oululainen luokanopettaja on viimeistelemässä noin seitsemän vuotta kestänyttä rintamamiestalon remonttia, jonka hän on tehnyt lähes kokonaan itse. Vuonna 1953 rakennettu kolmikerroksinen talo puutarhoineen on käyty läpi viimeistä koloa myöten, seiniä kaadettu ja uusia pystytetty.
Itse tekemisen halu on peritty kotoa ja valmiudet siihen hankittu ammatin myötä. Heikki Kontturi, 37, on toiselta koulutukseltaan teknisen työn opettaja.
Hänen työkaluvarastoonsa on kertynyt kapine melkein mihin tahansa hommaan, joka taloa korjattaessa voi vastaan tulla. Kontturi kehottaa remonttia suunnittelevia kuitenkin laskemaan, minkä verran joutuu investoimaan välineisiin, jos työn tekee itse.
"Joskus kannattaa teettää homma ammattilaisella, joka tekee sen puolta nopeammin, kolme kertaa siistimmin ja tuo työkalut tullessaan. Vehkeisiin uppoaa helposti satoja euroja, niillä rahoilla ostaa aika monta työtuntia", Heikki Kontturi vinkkaa.
Toisilla on kuitenkin turvallinen olo vasta sitten, kun oven pielessä on rautakanki ja komerossa köllöttää tarpeeksi tuhti rälläkkä. Ilman sitä moni isäntä on kuin kynsille lyöty - vaikka kipinät eivät joka vuosi sinkoilisikaan.
Vähimmäisvarustus ei pakkia täytä, mutta jotenkin sillä pärjää. Kontturi lastaisi siihen vasaran, meisselien ja mitan lisäksi timpurin kynän, liimapurkin, vatupassin, sahan, puukon, jatkojohdon sekä muutaman sortin pihdit. Porakoneeksi kannattaa hankkia ainakin perinteinen sähkökäyttöinen. Akkukoneella ruuvailee kätevästi, mutta akut tahtovat heikentyä nopeasti, kun konetta käytetään harvakseltaan.
"Suorakulmalle voi myös olla käyttöä, vaikka itse en ole sitä tarvinnut. Talossani kun ei ole yhtään suoraa kulmaa", Kontturi virnistää.
Kevyt, kokoontaittuva työpöytä sekä remonttiliivit helpottavat aloittelijan työskentelyä, eivätkä maksa paljon.
Projektien myötä omakotiasujan kalupakki paisuu nopeasti. Edistyneemmät nikkarit persovat ennen pitkää laattaleikkuria, lastoja, puristimia, talttoja, terälajitelmia ja monen muun sortin hilavitkuttimia.
Sähkötyökalujakin on tehty joka tarpeeseen, ja esimerkiksi hiomakoneita kaivataan jo maalaushommissa. Jos paneloi tai listoittaa itse, kannattaa Kontturin mielestä harkita pienen kompressorin ja viimeistelynaulaimen hankkimista. Kompura on sitä paitsi kätevä vekotin myös renkaanvaihtohommissa.
Hinta-laatusuhde on työkaluissa helposti todettu: Mitä halvempi kapine, sitä heikompaa tekoa se on. Poikkeukset tästä ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.
"Itseäni harmittaa kovasti, että en ostanut kerralla kunnon akkuporakonetta. Laadusta kannattaa maksaa kaikissa työkaluissa, joita tarvitsee enemmän; ruuvimeisseleistä lähtien", Kontturi sanoo.
Kauppojen työkaluosastot voivat olla miehille samanlaisia magneetteja kuin uistinhyllyt. Matkaan tahtoo tarttua sellaistakin, jolle ei ole, mutta arvellaan tulevan käyttöä.
Heikki Kontturi uskoo hankkineensa kaiken tarpeeseen. Mutta eipä aikaakaan, kun mies penkaisee varaston nurkasta pahvilaatikon. Paketista kuoriutuu sähkösmirgeli, joka ei selvästikään ole monta kierrosta pyörähtänyt.
"Taitaa olla toistaiseksi turhin ostos. Tällä on muutaman kerran hiaistu poikien luistimia, mutta eipä sitten muuta", Kontturi naurahtaa.