Suomalainen Merja Helander valittiin toukokuussa tiukassa äänestyksessä ensimmäisenä naisena Euroopan keräyspaperijärjestön ERPA:n puheenjohtajaksi.
Helander, joka toimii johtajana Paperinkeräys Oy:ssä, päihitti äänestyksessä vähän yli 60-vuotiaan britin David Symmersin. Kyseessä oli myös linjavaali, sillä Helander edustaa metsäteollisuutta ja Symmers keräysalan yhdistystä. Paperinkeräys on suomalaisten metsäyhtiöiden yhdessä omistama yhtiö.
ERPA:n tavoitteena on edistää keräyspaperin kansainvälistä kauppaa ja käyttöä paperiteollisuuden raaka-aineena. Järjestön jäseniä ovat Euroopan kansalliset keräyspaperijärjestöt, jotka edustavat satoja keräysalan yrityksiä. Paperinkeräys Oy on ainoa ERPA:n jäsen Suomessa.
"Valintaani vaikutti varmasti se, että olen toiminut ERPA:ssa järjestön perustamisesta lähtien eli noin kymmenen vuotta ja minua kohtaan näkyy olevan luottamusta", arvioi Helander.
Talteen saadaan
68 prosenttia
Suomi on keräyspaperin talteenotossa maailman kärkimaita 68 prosentillaan. Ykkössijan jakavat Norja ja Sveitsi, joissa 77 keräyskelpoisesta paperista saadaan talteen ja uudelleenkäyttöön.
Hännänhuippu on Puola, jossa vain 36 prosenttia keräyspaperista saadaan talteen.
Kaikki mahdollinen paperi ja kartonki on keräyspaperia. Nimeä jätepaperi ei saa enää käyttää, siitä sanasta pyritään eroon. "Jäte menee kaatopaikalle", muistuttaa Helander.
Suomalaiset ovat olleet aikaisemmin hyvin innokkaita keräyspaperin talteenottajia ja keräysaste on ollut nykyistä korkeampi. Helanderin mukaan selkeää vastausta keräysasteen tippumiseen ei ole.
Vielä 1960-luvulla keräyspaperilla saattoi saada rannekellon, hopealusikan ja kielilevyjä. Paperinkeräys Oy järjesti 1966 yhdessä Kansakoulun Nuorisotyön Keskus ry:n kanssa Kuvaruutu meidänkin kouluun -kampanjan, jolla hankittiin satoja televisioita kansakouluihin.
Television sai, kun koululaiset keräsivät yhteensä 9 000 kiloa paperia. Televisiolupaan piti kerätä vielä 1 000 kiloa lisää.
"Me olimme tuolloin Suomen suurin hopean maahantuoja, sillä niin paljon meiltä toimitettiin kerääjille hopealusikoita", muistelee Helander.
Teoreettisesti papereista saadaan talteen 81 prosenttia. Loppuosa koostuu WC-, keittiö- ja tapettipapereista, jotka häviävät ensikäytössä.
Yhdysvalloissa alle 50 prosenttia kierrätyskelpoisesta paperista saadaan talteen. Suurin osa paperista menee siellä kaatopaikoille, koska kaatopaikkamaksut ovat alhaiset.
Euroopan maissa keräyspaperin vienti kaatopaikalle on tehty hinnoittelulla kalliiksi eli paperia ei kannata viedä sinne.
Suomi vie
keräyspaperia
Keräyspaperi on teollisuudessa raaka-aine siinä missä muutkin ja sillä käydään kansainvälistä kauppaa. Maailmalla suurimmat ostajat ovat Kiina ja Intia.
Suomi vie keräyspaperia, kun omat kotimaan tehtaat eivät sitä tarvitse.
Viime vuonna Paperinkeräys Oy:n vienti oli 136 000 tonnia. Suurimmat ostajat ovat Ruotsi ja Saksa. Suomen tuonti jäi reiluun kymmenesosaan viennistä. Lähinnä Ruotsista, Virosta ja Venäjältä tulee toimistopaperia, josta valmistetaan WC-paperia ja osin keittiöpaperia.
Helander kertoo, että maailman keräyspaperimarkkinat ovat 194 miljoonaa tonnia. "Keräyspaperi on jo ohittanut perinteisen sellun paperiteollisuuden raaka-aineena."
Suomi käyttää
paljon uusiokuitua
Suomi on metsämaa, siksi meillä paperi- ja kartonkiteollisuus käyttää lähes pelkästään uusiokuitua eli suoraan puusta tehtyä massaa. Keräyspaperin osuus on vain viisi prosenttia.
Ruotsi käyttää keräyspaperia kolme kertaa enemmän, 17 prosenttia, uuden paperin valmistuksessa.
Helanderin mukaan Suomessa keräyspaperin osuutta ei voida nostaa, koska sitä ei saada täältä enempää ja pitkän merirahdin vuoksi tuonti on kallista.
Keräyspaperi voidaan kierrättää enintään kuusi kertaa.
"Pohjois-Euroopan paperituotteissa on hyvä, pitkä kuitu, siksi esimerkiksi suomalainen keräyspaperi on haluttua ulkomailla. Pitkäkuituinen sellu on välttämätöntä hyvälaatuisen paperin valmistuksessa", painottaa Helander.