Supernaiset eivät ole enää trendikkäitä. Takana on aika, jolloin oli hohdokasta syöksähtää suoraan synnytyssalista palaveriin, laitostaa lapsensa jo kapaloiässä, venyä ja paukkua mahdottomiin suorituksiin työn ja kodin välillä ilman että ripsiväri leviää, huokailla stressiä ja väsymystä.
Aikaansa seuraava nainen on nyt kotirouva.
Material Girl, Like a Virgin Madonnakin ruokkii Voguen kuvissa kanoja brittikartanonsa pihamaalla sonnustautuneena lainekampaukseen ja helminauhaan.
20-39-vuotiaista suomalaisnaisista 63 000 ilmoittaa päätyökseen taloudenhoidon, kertoo City-lehti. Naiset romuttavat itse työllä ja vaivalla hankkimansa tasa-arvon, pelkää yhteiskuntapolitiikan tutkija Anna Rotkirch. Ilman omia tuloja naisista tulee taas miehistään riippuvaisia.
Kotirouva tarvitsee elämästä nauttiakseen kolme asiaa.
Ensinnäkin pitää olla rutosti tienaava mies. Aika ilman rahaa ei ole mitään.
Toiseksi takana on oltava tarpeeksi monta vuotta työelämää. Mieluiten paikassa, jossa on saanut paiskia toinen toistaan haasteellisempia hommia ja todistella kykyään pärjätä ja jopa menestyä esimiehelle, jonka mielestä naisen pääasiallisin tehtävä työelämässä on näyttää nätiltä. Sellaisen jälkeen kotielämä tuntuu juhlalta. Jos kotonaolo on vain vaihtoehto kouluttamattomuudelle ja työttömyydelle, kyse ei ole kotirouvuudesta vaan lähiöhelvetistä.
Kolmanneksi pään sisuksen on oltava kunnossa. Yhteiskunnassa, jossa ihminen on iät ja ajat määritellyt identiteettinsä ja arvonsa työn kautta, vaatii sisua heittäytyä sivuun.
Mutta jos edellytykset ovat kunnossa, mikäs sen lokoisampaa.
Kotirouva herää aamulla töihin lähtevän miehensä partavedentuoksuiseen suukkoon. Hän valmistaa itselleen terveellisen aamiaisen, loikoo hetken ruusun terälehdillä terästetyssä kylvyssä ja lakkaa kyntensä twin setiinsä sointuvalla värillä.
Varmistettuaan, että koti on tahraton, kotirouva suuntaa ostoksille etsimään sisustusliikkeestä vuodenaikaan sopivia pellavaisia lautasliinoja. Kevyen lounaan jälkeen hän poikkeaa vielä kotimatkalla kukkakaupassa hakemassa tuoreen asetelman olohuonetta somistamaan.
Iltapäivän kotirouva viettää keittiössä kodin tekstiileihin sointuvassa esiliinassaan valmistamalla keväistä, höyrytettyä parsaa, karitsankaretta ja unelmanmakeaa jälkiruokaa. Hän kantaa tuoksuvat herkut pöytään juuri sopivasti, kun väsynyt mies pysäköi autonsa pihalle, heittää salkkunsa eteisen tuolille ja istahtaa onnellisena huokaisten syömään.
Kotirouvan elämä ei ole koskaan tylsää, sillä hän voi elävöittää päiviään järjestämällä toisille kotirouville kahvikutsuja, joiden aikana vaihdetaan juoruja, reseptejä, tai hankkimalla itselleen jännittäviä harrastuksia tai rakastajan, jota hän tapaa aamupäivisin ostoskierroksen ja kampaamokäynnin välissä.
Harvoina joutilaina hetkinä, kun kotirouva istahtaa juomaan kahvikupposen kukkivassa puutarhassaan, hän miettii, millaista olisi palata työelämään. Se saa kylmät väreet kulkemaan hänen selkäpiitään pitkin.