Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Hiirosenkoti Oulussa on iso laitos, jossa kävelymatka vanhainkodin puolelta hoivaosastoille kestää minuuttikaupalla. Jatkuvassa resurssipulassaan Hiironen kykenee antamaan riittävän hoidon 215 asukkaalleen noin 170 vakituisen hoitajan voimin.
"Emme pysty käyttämään asiakkaitamme esimerkiksi raveissa tai muissa vastaavissa tapahtumissa, joissa he ovat tottuneet käymään. Kodinomainen hoito olisi muutakin kuin perushoitoa, mutta siihen ei ole nykyresursseilla varaa", sanoo Hiirosen vanhainkotiosastojen ylihoitaja Marja Miettunen.
Kova pula pysyvistä hoitopaikoista tuntuu Hiirosessa kouriintuntuvasti. Jos asukas joutuu sairaalaan, löytyy hänen tilalleen väliaikaisestikin tulija välittömästi. Jos paikka avautuu pysyvästi, se täytetään heti. Lisäksi Hiirosenkodin hoivaosastoilla on viimeaikoina hoidettu lähes jatkuvasti ylipaikoilla kolmea vanhusta.
Sekä hoiva- että vanhainkotiosastoilla on pyritty luomaan mahdollisimman paljon kotia muistuttava ilmapiiri huonekaluilla ja sisustuksella. Asukkailla on huoneissaan paljon henkilökohtaisia tavaroita. Osaltaan viihtyisyyttä luovat vanhainkotiosasto C3:n käytävillä tallustelevat kissat Leo ja Viiru.
Miettunen sanoo saaneensa idean kissoista helsinkiläisestä vanhainkodista. Vanhustyötä tekevät eläimet on otettu osastolla erittäin hyvin vastaan,eikä niiden saamisessakaan ollut vaikeuksia, kun allergiakysymykset selvitettiin omaisten kanssa.
Sulo Ek, 92, tuli Hiirosen vanhainkotiosastolle palveluasunnosta kolme vuotta sitten.
"Aamulla pistän ryysyt päälle ja nautin sitten aamukahvit ja puuron. Saattaisihan aika kulua paremminkin, koska täällä on melko hiljaista. Monesti menen kanttiiniin kahville katsomaan, löytyisikö juttuseuraa", Ek sanoo.
Hiirosessa kehitetään Marja Miettusen mukaan jatkuvasti hoidon laatua asiakkaiden toimintakyvyn pitämiseksi mahdollisimman hyvänä. Kaikki pyritään pukemaan päivisin vaatteisiin, eikä täysin vuoteeseen hoidettavia potilaita ole monta.
Hiirosenkodissa asuvien omaiset ovat erittäin aktiivisia ja haluavat vaikuttaa talon asioihin. Neljä kertaa vuodessa kokoontuu noin 30 innokkaan ryhmä, joka sai kannanotollaan kaupungin vakinaistamaan 11 työllistämistuella palkatun hoitajan paikkaa. Aikaisemmin vaihtuvia paikkoja oli 16.
Ryhmään kuuluu vaimonsa Lea Järven luona hoivaosastolla E8 vieraileva Paavo Järvi. Hän korostaa pysyvän henkilökunnan merkitystä hyvään hoitoon erityisesti silloin, kun asukkaat sairastavat dementiaa.
Alati vaihtuvat hoitajat ja lääkärit vaikuttavat asukkaan kuntoon. Hoitajan työmotivaatiokaan ei ole korkealla tasolla, kun hän tietää lopettavansa työpaikassa pian. Lisäksi vakinaisen henkilökunnan aikaa kuluu liiaksi tilapäisten opastukseen.
Järvi sanoo, että Stakes suosittaa vanhustenhuollossa 0,7 hoitajaa potilasta kohti. Parhaimmillaan määrä on Hiirosessa 0,55-0,6. Sairaslomien ja vuosilomien paineessa todellinen määrä laskee 0,4:n tasolle.
Hiirosessa vietetään juhlavuotta järjestämällä muun muassa 1950-luvun hoitajien puvuista ja esineistöstä, valokuvista sekä lehtileikkeistä koostuva näyttely Hiirosenkodissa pidempään ja mahdollisesti Oulun kaupunginkirjaston näyttelytilassa parin viikon ajan.
Pääjuhlaa vietetään joulukuun puolenvälin tienoilla, jolloin Hiirosen käyttöönotosta tulee tasan 50 vuotta.
Aikanaan Hiirosen vanhainkotia ihasteltiin nykyaikaiseksi ja melkein liiankin upeaksi. Jo vuonna 1954 oivallettiin, että reilut tilat ovat tarpeen, koska kaupunki kasvaa ja samalla kasvaa myös vanhainkotipaikkojen tarvitsijoiden määrä.