Klov­ni­kam­mon rii­vaa­ma tai­tei­li­ja

Jani Leinosen taidenäyttelyyn Oulun taidemuseon tiloihin Valve-galleriaan saapuva voi ensi alkuun ihmetellä, missä taiteilijan työt oikein piilevät. Mutta siinähän se Koulrofobia-tilateoksen alku on heti alasmenoluiskan päässä, siinä pistorasiassa törröttävässä töpselissä.

Jani Leinonen kertoo tekevänsä yhteiskunnallista taidetta. "Haluan ottaa kantaa maailmaan ja puhua sellaisista asioista, joista yleensä ei puhuta", Leinonen sanoo Oulun taidemuseon Valve-galleriassa sijaitsevan Koulrofobia-tilateoksensa äärellä.
Jani Leinonen kertoo tekevänsä yhteiskunnallista taidetta. "Haluan ottaa kantaa maailmaan ja puhua sellaisista asioista, joista yleensä ei puhuta", Leinonen sanoo Oulun taidemuseon Valve-galleriassa sijaitsevan Koulrofobia-tilateoksensa äärellä.

Jani Leinosen taidenäyttelyyn Oulun taidemuseon tiloihin Valve-galleriaan saapuva voi ensi alkuun ihmetellä, missä taiteilijan työt oikein piilevät.

Mutta siinähän se Koulrofobia-tilateoksen alku on heti alasmenoluiskan päässä, siinä pistorasiassa törröttävässä töpselissä.

Vähän yli 200 metriä valkoista sähköjohtoa valkoisella seinällä kirjoittaa tarinan, jonka päässä gallerian toisessa huoneessa odottaa yllätys tuttuakin tutumman kuvasymbolin eli Ronald McDonaldin hahmossa. Sähkövirta kulkee koko tarinan ja yhden liitoksen läpi klovnin punaiseen nenään.

"Tämä on vakavin näyttely, mitä minä olen koskaan tehnyt", kuvataiteilija Leinonen myöntää.

Vakavuus yllättää, varsinkin jos on vähänkin hajulla Leinosen viimeaikaisista töistä.

Kolmikymppinen taiteilija tunnetaan muun muassa valintamyymälän tapaan taideteoksia myyneestä Taidesupermarket Pikassosta sekä kotien taidetta uusiksi muokanneesta Taidetuunaamosta.

"Tämän teoksen päähenkilö on iloinen klovnihahmo, joka voi vitsien kautta kertoa vakavistakin asioista. Mutta tämä ei ole omaelämäkerrallinen teos", Leinonen selvittää työnsä ääressä.

Kaupallisuuden kanssa koko uransa ajan leikitellyt Leinonen ei ole tehnyt Ouluun mitään helposti lähestyttävää teosta. Työn myyntikin voi olla perinteisin keinoin vaikeaa.

"Olisi ollut hienoa, jos olisimme saaneet teoksen kulkemaan saumattomasti alusta loppuun. Mutta yksi liitos, yksi dramaattinen katkos työhön tuli. Kun johdot roikkuivat vielä toisiinsa liittämättöminä ja sähköä tulvillaan, niin museomestari sanoi, että voisin tarttua niihin ja kuolla. Siitä olisikin tullut hieno juttu: teoksien hinnat olisivat nousseet pilviin ja tänne olisi saatu hirvittävästi väkeä. Olen pahoillani, ettei näin käynyt ja joudumme tyytymään elävään taiteilijaan."



Ensin Oulu sitten Kiasma


Jani Leinonen myöntää, että klovni on hänelle kuten myös monille muillekin henkilöille lapsuuden muistoissa kummitteleva pelottava hahmo. Ei siis ihme, että Leinonen on nimennyt työnsä Koulrofobiaksi eli klovnikammoksi.

"Todella suuri osa ihmisistä pelkää klovneja. Se on luokiteltu oikeaksi fobiaksi. Itsekin inhoan niitä, ne ovat jotensakin psykopaattisia ja sairaita."

Vaikka klovnilla on työssä tärkeä rooli, niin nykyisiä ankeita aikoja heijastava tarina on kiinnostavampi kuin pelkkä johdon lopussa oleva huipentuma.

"Olen yrittänyt pysyttäytyä siinä, etten taiteellani puhuisi taiteesta. Kun keksin ideoita, niin en ajattele, että olen maalari. Kun minulla on jokin sanoma, niin haluan keksiä sille parhaan mahdollisen toteuttamisvaihtoehdon. Nyt se sattui olemaan sähköjohto."

"En ole ennen tehnyt tilaan tällaista tarinaa. Teoksenahan tämä työ on niin yksinkertainen kuin vain voi olla: sähköjohtoa ja yksi lamppu. Tekniikka on minulle uusi, mutta olen tekemässä Kiasmaan myös alkuvuodesta työtä sähköjohdosta ja ajattelin, että täytyy kokeilla ensin täällä Oulussa ja viedä sitten jämät Kiasmaan."



Taiteilijan oikeus


Leinonen ei pelkää amerikkalaislakimiehiä, vaikka tarinan päässä roikkuu erehdyttävästi McDonald´sin Ronald-klovnihahmoa muistuttava pelle.

Taiteilijalla on jo kokemusta tavaramerkkikiistoista, sillä Raisio-yhtymän lakimiehet ärähtivät Leinoselle, kun hän käytti töissään kauraryynipaketin Elovena-tyttöä.

"Raisiolla ollaan varmasti vielä vihaisia, mutta ne lopettivat ahdistelun."

Leinonen on puolustanut töitään sillä, että taiteilijalla pitää olla oikeus käyttää ilmaisuunsa yritysten kuvakieltä.

"Tämä työ jatkaa vähän sitä Elovenan maailmaa. Minua kiinnostaa antaa mainoksissa oleville kaupallisille hahmoille vähän kyseenalaisia taustoja. Haluan kuvitella, millainen niiden arkielämä on mainosuran taustalla", sanoo Jani Leinonen.


Jani Leinonen Oulun taidemuseossa, kulttuuritalo Valveella 28.11.-4.1.2009. Leinonen kertoo yleisölle työskentelystään ja näyttelyideastaan sunnuntaina 30.11. kello 14.

Ilmoita asiavirheestä