On aika ottaa kuvia. Elias Kahila siirtyy vanhempiensa talossa pukuhuoneen puolelle.
Kuvaustilanteeseen astelee muuttunut ja koristautunut nuori mies: päässä on huivi, käteen on ilmestynyt hikinauha, paita on vaihtunut trendikkäämmäksi ja ylävartaloa peittää nahkatakki.
Tavallisesta Kahilasta kuoriutui rock-Kahila.
"Fiilinki on tärkein", hän kiteyttää.
Joskus fiilinki on hakusalla sekä soittajalla että kuulijoilla. Silloin se kaivetaan esiin. Mietitäänpä vaikka tavallista peruskoulua päiväsaikaan.
"Onko epärockimpaa paikkaa?" kysyy Kahila, "Jos homma toimii siellä, toimii se varmasti yhtä hyvin baarikeikalla."
Kahilan tekemä koululaiskonserttikiertue huipentuu tänään Ylivieskaan. Haasteellisista tilanteista huolimatta Kahila on saanut oppilaat heräämään pulpeteistaan, vaikka tarjolla on ollut jotain sellaista, mitä he eivät ole ennen kokeneet: sellorockia.
"Tunnelma lähtee pakkasen puolelta, mutta lopulta meininki on ollut välillä aika hurja", Kahila myhäilee.
Nuori mies on aloittanut klassisen musiikin puolelta ja jatkaakin sitä sarkaa, mutta rock on kuitenkin tällä hetkellä ykkösjuttu. Keikkoja hän arvelee kertyvän jopa 80 tänä vuonna.
Esiintymispaikat ovat moninaiset, sillä esimerkiksi Pyhäjärven tanssitapahtumassa hän soitti pellon laidalla, puoliksi ojassa improvisoiden.
"Jos soittaa tänään eläkeläisjuhlassa ja huomenna black metal -tapahtumassa, niin tuohan se haastetta hommaan", Kahila puntaroi.
Alkukantaisuuden perässä
Elias Kahila on selvästi tosissaan. Hän haluaa luoda jotain uutta, rikkoa rajoja. Sellorock ei ole hänen mukaansa jokin klassisen musiikin ja rockin välimuoto. Se on oma taiteenlajinsa, joka pohjaa rockiin.
Vaikutteita hän on ammentanut esimerkiksi Eaglesilta ja Toton kitaristi Steve Lukatherilta.
"Yritän ottaa rock-kitaristeilta tatsia. Klassisen musiikin tekniikan hallinta on kaiken perusta ja mahdollistaa sen."
Kahila kammoaa "staattista akateemisuutta". Hän korostaa "alkukantaisuutta ja intensiteettiä". Joskus se tarkoittaa kerralla purkkiin -materiaalia studiossa.
"Instrumentaalilevyssä pitää olla tarkkana, jottei siitä tule puuduttava. Välillä soitimme tosi lujaa ja välillä väsyneinä. Siitä tulee kunnon flow", sellisti vakuuttaa.
Kahila soitti kaikki instrumentit demo-asteelle asti itse. Sitten puikkoihin hyppäsivät veljekset Jyri ja Petteri Sariola, jotka muovasivat omat versionsa Kahilan sävellyksistä.
Artistilla
säilyi vapaus
Elias Kahila kuvaa suhdetta selloonsa spesiaaliksi. Yhtä hyvin pääinstrumentti olisi voinut olla vaikkapa rummut, mutta paikallisen musiikkiopiston sellopuolella oli kuin tilauksesta paikka Kahilan perheen nuorimmaiselle vesalle.
Sello tuli soittimeksi, ja jäi.
"Haluaisin opettaa rockfraseerausta eli rockiin kuuluvaa teknistä soittotyyliä. Samoin luoda jotain uutta ja kehittää soittoa: esimerkiksi tapping-tekniikkaa sellolla. Aika mielipuolista siis."
Kokeilu kuuluu myös ensimmäisellä oikealla lapsella, tuoreella levyllä.
"Omakustanne tarkoitti artistin vapautta. Kaupallisiin kompromisseihin ei tarvinnut - vielä - ryhtyä."
Elias Kahilan koululaiskonserttikiertue tänään Ylivieskatalo Akustiikassa kello 10 ja Jokirannan koululla klo 12.40. Lauantaina Kahila esiintyy Pyhäjärven 140-vuotisjuhlassa Imnet Areenalla. Tilaisuus alkaa kello 18.