Kameleontti Mia Räty ja Ion Buinovschi viulu, Teija Österman alttoviulu, Harri Österman ja Jani Fleivik sello, Annaleena Puhto huilu ja Ilkka Virta kitara. Ravintola Dupontissa Oulussa 14.9.
Kameleontti on kamarimusiikillinen yhteenliittymä, joka välttelee byrokratiaa ja muita yhdistystoiminnan kiroja. Sitä vastoin ryhmä pyrkii levittämään kamarimusiikkia, missä tarkoituksessa muusikot nyt siis jalkautuivat ravintolaympäristöön.
Ennakkotietojen mukaan tulossa oli muun muassa Bachia sähkökitaralla, ja odottelinkin mielenkiinnolla millaisia mahdollisia sovituksia ja tulkintoja olisi tulossa. Musiikillinen linja ei kuitenkaan ollut tässä suhteessa lipsunut, ja konsertin sisältö oli varsin perinteistä ja perinteisesti esitettyä kamarimusiikkia.
Ohjelma jakaantui viihde-, moderniin ja sähköosuuteen, kaikki tietysti lainausmerkeissä. "Luokittelematon" Boccherinin Kitarakvintetto nro 4 D-duuri ikään kuin päätti ja kokosi yhteen eri aikakaudet ja niistä heränneet ajatukset.
Viihteelliseksi nimeän tässä yhteydessä Mozartin D-duurihuilukvarteton ja Fredrich Burgmüllerin Nocturnot. Molemmat soljuivat hilpeän kepeinä, kuin kaivaten taustalle yleisön hillittyä puheensorinaa.
Yleisö ei tällä kertaa tosin halunnut tai uskaltanut puhua, ja kuunteli konsertin keskittyneesti seuraten kuin perinteisemmässä konserttiympäristössä ainakin.
Musiikki ei tästä toki kärsinyt, mutta tilanne sai ajattelemaan kuinka pitkä taival klassisella musiikilla vielä on esimerkiksi ravintolayleisön saavuttamiseksi, verrattuna muihin taidelajeihin jotka jo ovat etabloituneet näihin ympäristöihin.
Modernissa osuudessaAnnaleena Puhto esitti taitavasti minusta vaikeahkon Willy Burkhardin Sarjan soolohuilulle op. 98. Puhton tulkinta oli hänen itsensä näköinen, nuorekas ja ehkä hieman hauras. Jotkut teoksen dramaattisemmat osat loivat esitykseen tässä mielessä tehokasta kontrastia.
Ion Buinovschin osuus, Friz Kreislerin Resitatiivi ja Scherzo oli myös erinomainen taidonnäyte, mutta myös jo luonteeltaan persoonalliselle tulkinnalle vähän tilaa antava.
Sähkökitarabarokkia edusti Bachin Inventiot 1, 2 ja 6 Ilkka Virran ja Harri Östermanin tulkitsemina. Virran signaali oli kuulas ja puhdas, eikä hän käyttänyt efektejä eikä soittimeen tyypillisesti liittyviä maneereja.
Itse olisin odottanut enemmän soittimen erityispiirteet huomioivampaa lähestymistapaa, mutta ehkä pienin askelin eteneminen on tässäkin asiassa viisautta. Ja Bach kyllä taipuu jo luonnostaan epäortodoksisillekin soittimille, vaikka nyt sähkökitaralle.
Mielenkiintoinen ja vaihteleva avaus Kameleontilta. Loka-marraskuun vaihteessa heistä kuullaan lisää.