Korkeimman oikeuden presidentillä on Ylen uutisten mukaan tapana lähettää kansanedustajille epävirallisia viestejä ja taustatietoja. Tämä on herättänyt ihmetystä kansanedustajien keskuudessa.
Kansanedustajat ovat toki tottuneet siihen, että heihin vaikutetaan kaikin mahdollisin tavoin. He saavat monentasoista viestiä ja materiaalia. Eduskunnassa käy päivittäin lobbareita, ja kansanedustajia kutsutaan illanistujaisiin, taustatapaamisiin ja seminaareihin enemmän kuin mitä he ehtivät osallistua. Lisäksi he itse pitävät aktiivisesti yhteyttä eri tahoihin.
Tietotulvan edessä jopa kansanedustaja valpastuu, kun korkeimmasta oikeudesta lähestytään ja esitetään kommentteja keskeneräisiin lakiesityksiin. Vaikka korkeimman oikeuden presidentin Pauline Koskelon tarkoitus ei olisikaan ohjeistaa kansanedustajia, on korkeimman oikeuden presidentin näkemyksillä aina instituution ohjaava painoarvo.
Korkeimman oikeuden presidentin sanomisilla on merkitystä ja vaikutusvaltaa, jota oikeuden asema ennakkopäätöstuomioistuimena korostaa. Koskelo katsoo toimineensa yhteiseksi hyväksi. Näin varmaan on, mutta silti hänen asemassaan tarvitaan pidättyväisyyttä ja harkintaa. Riippumattomuuden takeeksi toimessa on myös vahva virassapysymisoikeus.
Vallan kolmijaon näkökulmasta on tärkeää miettiä, miten ja mihin otetaan kantaa, etteivät instituutioiden rajat hämärry. Siksi korkeimman oikeuden päätökset ja niistä tuomioistuimen presidentin antamat lausunnot puhuvat puolestaan. Korkeimman oikeuden on pidettävä huolta riippumattomuudestaan, eikä se saa alentua poliittiseen ohjailuun. Koskelo pysyköön lestissään.
Pääkirjoitus