KKO:n päätöksen mukaan toistuviin rattijuopumuksiin syyllistynyt voi menettää ajoneuvonsa valtiolle. Päätöksen merkitystä korostaa se, että samaan tapaan voidaan vastedes menetellä myös muiden liikenteen vaarantajien kohdalla.
Korkeimman oikeuden (KKO) maanantaina antama ratkaisu linjaa vuonna 2002 voimaan tulleiden rikoslain muutosten tulkintaa. Niistä on tähän mennessä ollut epätietoisuutta. KKO:n ratkaisu oli, että moninkertaiselta rattijuopolta voidaan todellakin ottaa hänen omistamansa auto valtiolle.
Oikeus antoi samana päivänä päätöksen kahdesta hiukan samantyyppisestä rattijuopumustapauksesta, joista toisessa tuomion saanut kuljettaja sai autonsa pitää, toisessa ei. Käräjä- ja hovioikeudet pystyvät nyt toivottavasti kahden tapauksen pohjalta näkemään, missä ajoneuvon menettämisen raja kulkee.
KKO perusteli päätöstään auton menettämisestä sillä, että kyseiselle henkilölle aikaisemmin tuomitut rangaistukset ja ajokiellot eivät olleet saaneet häntä lopettamaan autolla ajoa humalassa. Oikeus myös piti todennäköisenä sitä, että tuomittu syyllistyisi vastaisuudessakin vastaaviin rikoksiin, jos auto jäisi hänen haltuunsa.
Kyse on ongelmatapauksista, joiden pysäyttämiseksi ei tähän asti mikään keino ole tuntunut auttavan. Näiden kuljettajien paluu toistuvasti rattiin merkitsee vaaraa paitsi muille liikenteessä oleville myös ajajille itselleen. Joukko ei kaikkiaan ole mikään valtava, sillä viime vuonna esimerkiksi kuusi kertaa tai sitä useammin jäi Suomessa rattijuopumuksesta kiinni 58 henkilöä. Niinpä voi arvioida, ettei myöskään ajoneuvojen menetyksiä valtiolle nähdä kovin monia.
KKO:n linjaus lain tulkinnasta on perusteltu, joskaan ei ongelmaton. Auton takavarikointia rajoittaa esimerkiksi se, että rattijuopot eivät läheskään aina aja omistamallaan autolla. Moninkertaisenkaan törkeän rattijuopon käyttämää autoa ei voi takavarikoida, jos se on lainattu kaverilta, varastettu tai vaikkapa vielä auton myyneen liikkeen osaksi omistama.
On syytä toivoa, että KKO:n päätös myös ennakolta ehkäisee auton rattiin tarttumista juovuksissa, mutta mitään varmuutta siitä ei ole. Vastakin rattijuoppouden kitkemiseksi tarvitaan myös muita keinoja kuin oikeuden päätöksiä, kuten asennekasvatusta, valistusta ja näkyvää liikenteenvalvontaa. Kokonaisuudessaan Suomen rattijuopumustilastot näyttävät pitkästä aikaa kulkevan parempaan suuntaan. Kun viime vuoden kesäkuun 20. päivään mennessä poliisin tilastoihin oli kertynyt 12 772 tapausta, tänä vuonna samaan päivämäärään mennessä lukema oli selvästi parempi, 11 420. Kauniiksi ei tuotakaan lukua tosin voi sanoa.
KKO:n linjauksen merkitystä korostaa seikka, joka asian uutisoinnissa jäi vähälle huomiolle. Päätös merkitsee sitä, että auto voidaan vastaisuudessa takavarikoida myös esimerkiksi henkilöiltä, jotka ylinopeuksin syyllistyvät jatkuvaan törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.
Jos rattijuopumusten määrä näyttää ainakin hetkeksi kääntyneen laskuun, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen on yhä yleisempää. Vuoden alkupuoliskolla näiden tapausten määrä on kasvanut huolestuttavasti, noin viidenneksellä. Kasvu johtuu nimenomaan kovista ylinopeuksista.
Pelko ajokin menetyksestä valtiolle on tämän ongelman kitkemisessä ehkä tehokkaampi kuin rattijuoppouden kohdalla. Moni kaahari ajaa kalliilla autolla, joka on omistajalleen läheinen ja tärkeä esine.