Sairaalabakteerin saanut sairaanhoitaja on oikeutettu korvauksiin ammattitautilain nojalla. Korkein oikeus kumosi keskiviikkona vakuutusoikeuden aiemmin antaman päätöksen ja velvoitti vakuutusyhtiön maksamaan naiselle asianmukaista korvausta. Nainen oli joutunut vaihtamaan sairastumisen takia työtehtäviä ja menettänyt ansioita.
MRSA-sairaalabakteeri todettiin Kemissä työskennelleellä sairaanhoitajalla vuonna 2000. Nainen työskenteli tartunnan aikaan sairaalan vuodeosastolla, jossa oli ollut hoidossa MRSA-positiivia potilaita. Sairaanhoitaja sai tartunnan vuoksi lääkehoitoa. Hoidosta huolimatta nainen jäi bakteerin oireettomaksi kantajaksi.
Lääketieteellisen selvityksen mukaan nainen ei voinut tartunnan takia palata enää vuodeosastotöihin, ja hänet siirrettiin muihin tehtäviin. Tehtävien vaihdoksen vuoksi sairaanhoitaja menetti mahdollisuuden jatkaa vuorotyössä ja samalla oikeuden palkkaan kuuluneisiin lisiin.
Lisäksi uusiin tehtäviin kouluttautuminen verotti naisen aikaa niin, että hän pystyi työskentelemään ajoittain vain osa-aikaisesti.
Vakuutusyhtiö vetosi oireettomuuteen
Vakuutusyhtiö katsoi, ettei naisella ollut oikeutta saada ansiomenetyskorvauksia MRSA-kantajuuden takia. Pelkkä bakteerin kantajuus ilman oireita ei yhtiön mielestä täyttänyt korvattavuuden edellytyksiä. Sen mukaan potilaiden ja muun henkilökunnan mahdollinen kohonnut tautiriski kuului työsuojelun, ei tapaturmalain piiriin.
Nainen valitti asiasta tapaturmalautakuntaan, joka oli vakuutusyhtiön kanssa eri linjoilla. Tapaturmalautakunta katsoi, että naisella todettu MRSA-kantajuus oli aiheutunut todennäköisesti ensisijassa biologisista tekijöistä sairaanhoitajan työssä. Kysymyksessä oli näin ammattitautina korvattava sairaus. Se, että bakteeritulehdus ei aiheuttanut oireita, ei lautakunnan mukaan ollut esteenä korvattavuudelle.
Omassa ratkaisussaan korkein oikeus katsoi, että tapaturmalautakunnan päätös asiassa oli oikea. Sen mukaan pysyväksi todettu MRSA-bakteerin kantajuus on tässä tapauksessa rinnastettavissa vaikutuksiltaan ammattitautilaissa tarkoitettuun työssä aiheutuneeseen sairauteen ja työntekomahdollisuuksien rajoittuminen puolestaan sairaudesta johtuvaan työkyvyn alentumiseen.