Kirjailija Kjell Westö oli kirjaimellisesti ei-kenenkään maalla, kun sai tiedon Finlandia-palkinnosta. Hän istui junassa matkalla Moskovan kirjamessuilta Helsinkiin. Soitto tuli jossain Vainikkalan kohdalla.
"Tiedosta tuli lämmin olo ja helpotus, sellainen hiljainen ilo. Olen 45-vuotias ja ollut monessa mukana, joten en ruvennut riehumaan", Westö muistelee tilannetta.
Westö ehti olla kolme kertaa ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi ennen kuin tärppäsi. Kokoelmalla Merkitty vuonna 1990, romaanilla Isän nimeen 2000 ja romaanilla Lang 2002.
Tänä vuonna hän oli ensimmäistä kertaa vahva ennakkosuosikki.
"Silti jossain vaiheessa vilahti mielessä, että jos se ei nyt tälläkään kertaa tule, niin minulle sementoituu rooli suomalaisen kirjallisuuden Juha Mietona. Mutta sitten ajattelin, että mikäs siinä, loistava urahan Juha Miedolla oli ja hän on tosi pidetty ihminen. Niin että voisi sitä pahemminkin mennä", Westö hekottelee.
Westö on Finlandiasta kahta mieltä. Häly lisää lukijoiden aitoa kiinnostusta kirjoja ja kirjallisuutta kohtaan, mutta toisaalta kirjoja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen, koska ne ovat hyviä niin erilaisilla tavoilla.
Pituushypyssä 820 on aina pitempi hyppy kuin 818. Kirjallisuus on kuin mäkihyppy, jossa alastulo vaikuttaa pisteisiin, urheiluvertauksiin mieltynyt kirjailija kuvailee.
Finlandiassa on Westön mukaan myös se haittapuoli, että sen takia romaani lajina saa suhteettomasti huomiota, kun taas esimerkiksi runous ja novelli jäävät yhä enemmän paitsioon. Westö itse ei kuitenkaan voi mitään sille, että rakastaa romaania. Se merkitsee hänelle vapautta.
"Romaanikirjailija on tutkija ja keräilijä, joka voi hankkia materiaalinsa ja ammentaa melkein mistä vaan."
Esiraadin puheenjohtajanStefan Mosterin paljon keskustelua herättänyt puhe pari viikkoa sitten oli Westöstä periaatteessa loistojuttu. Moster puhui asiaa eikä korulauseita.
Saksalainen kääntäjä Moster moitti suomalaisia kirjailijoita yhteiskunnallisen analyysin puutteesta.
"Ehkä saksalainen kulttuuri on tässä suhteessa vaativampi, mutta kyllä minä olen aina pyrkinyt tekemään parhaani ja kirjailijan työn ohessa ottamaan kolumnistina kantaa yhteiskunnallisiin, eettisiin ja filosofisiinkin asioihin", Westo sanoo.
Seuraavaksi Westö haluaa kirjoittaa romaanin, joka etenee musiikin rytmissä. Sitä ennen on kuitenkin suunnitteilla ensimmäinen koko illan näytelmä.
"Tähän asti olen julkaissut romaanin joka neljäs vuosi. Yritän nyt pusertaa välin kolmeen vuoteen. Aihe on jo mietitty, mutta henkilöt ovat vielä usvan peitossa. Uusi romaani riippuu siitä, saanko sieluuni tilaa uusille henkilöille. Näiden vanhojen pitää ensin häipyä jonnekin mielen uumeniin."