Kalevi Kivistön ero Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtajan tehtävästä ei ollut täysin yllättävä, koska jotkut kuumakallet olivat jo ehtineet vaatia sitä Yleisradion hiljattain Kivistöstä esittämän kohuohjelman jälkeen.
Kivistön reaktiota on siitä huolimatta vaikea ymmärtää, koska kyseessä oli ohjelma, jonka todistusvoima jäi vajavaiseksi ja logiikka kyseenalaiseksi. Hänen eronsa protestina ohjelmalle ja sen herättämille reaktioille on varovaisestikin sanoen liioiteltu.
Kenenkään ei pitäisi vetää herneitä nenään yhden tv-ohjelman perusteella, ei edes JSN:n puheenjohtajan, jonka asema on herkkä siksi, että hänen kuuluu nauttia yleistä luottamusta ja arvostusta. A-studion ohjelma oli kriittinen ja asetti Kivistön kieltämättä outoon valoon, kun se kaiveli hänen yhteyksiään Itä-Saksan tiedustelupalveluun Stasiin.
Ohjelman näytöt eivät kuitenkaan olleet täysin vakuuttavia, eivätkä sen tekijät ymmärtäneet SKDL:n puheenjohtajana toimineen Kivistön silloista asemaa ja roolia. Kivistöllä oli suuria ongelmia Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kanssa.
Moskova ylenkatsoi Kivistöä, koska hän tunsi suurempaa vetoa Jugoslavian sosialismia kuin Neuvostoliiton kommunismia kohtaan. Kivistö oli Neuvostoliiton silmissä persona non grata eli jonkinlainen epähenkilö. Hän pyrki sen takia rakentamaan puoluejohtajana suhteita DDR:ään ikään kuin kompensaationa.
JSN:n puheenjohtaja tarvitsee vaativassa tehtävässään laajan tuen, myös median keskuudessa. Silti edes JSN:n puheenjohtajaa ei voi sulkea lähtökohtaisesti tutkivan journalismin ulkopuolelle, jos aihetta kaiveluun on.
Kivistö perusteli eroaan viittaamalla A-studion kostoon siitä, että JSN antoi eräälle sen ohjelmalle tuomitsevan lausuman. Perustelu on erikoinen, koska JSN:n jakaa tuomioitaan useiden henkilöiden harkinnan perusteella. Eiköhän kyse ollut enemmänkin siitä, että Kivistönkin menneisyys kiinnostaa arkistoja tutkivia toimittajia, jos ja kun sieltä löytyy häntä koskevaa aineistoa.
Ero on kiusallinen JSN:n kannalta. Kivistö kun on jo toinen puheenjohtaja, joka eroaa hyvää journalistista tapaa tulkitsevan vapaaehtoiselimen johdosta. JSN ei silti ole kriisissä. Sen vain tarvitsee löytää nopeasti paineensietokykyisempi arvostusta nauttiva henkilö puheenjohtajakseen. Entisille poliitikoille tuo rooli näyttää sopivan huonosti.