Kun poliisi purki Kemijärvellä keskiviikkoillan traagisten tapahtumien vyyhteä, Pyhätunturille oli kokoontunut suuri joukko Oulun ja Lapin läänin sosiaali- ja terveydenhuollon väkeä syyspäiville pohtimaan keinoja ihmisten sosiaalisen turvan ja terveyden parantamiseksi.
Tunturihotellista on vain muutamia kymmeniä kilometrejä Kemijärvelle, jossa tulipalon runtelema kerrostalo seisoo kuin mustanpuhuva huutomerkki muistuttamassa ihmisten hädästä, tuhoisuudesta ja avuttomuudesta.
Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Marita Ruohonen osallistui syyspäiville asiantuntijana. Hän ei ajattele Kemijärvellä kahden ihmisen kuolemaan ja useiden loukkaantumiseen johtaneita tapahtumia rikoksen näkökulmasta.
"Ihminen, joka on mieleltään terve, ei ryhdy näin epätoivoiseen tekoon. Tällaisissa tapauksissa paljastuu hyvin usein, että väkivallantekijä on yrittänyt hakea itselleen apua, mutta hänen avunpyyntöään ei ole kuultu tai siihen ei ole vastattu."
Väkivaltaiseen ja itsetuhoiseen käyttäytymiseen ei ole helppo vaikuttaa, mutta Marita Ruohonen uskoo vahvasti, että keinoja on. Edellisessä työssään Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtajana hän vihkiytyi sukupolvien ketjun katkaisemiseen ja varhaiseen puuttumiseen.
"Riskiperheessä kasvavien lapsuus on rikkinäinen, mutta positiivinen tukeminen antaa lapsille elämän eväitä. Varhaisella puuttumisella heidät saatellaan elämän alkuun."
Väitteet riskiperheiden tunnistamisen vaikeudesta ärsyttävät Marita Ruohosta.
"On totta, että oireita ei ehkä tunnisteta riittävästi, mutta jo päiväkodissa tai ekaluokalla koulussa nähdään, kenelle lapsista tulee vaikeuksia. Riskin merkit näkyvät varhain, ja silloin olisi hyvä tilaisuus puuttua niihin, ennen kuin asiat kärjistyvät."
Varhaista puuttumista vaikeuttaa pelko, että ongelmien kuorma kaatuu auttajan omaan niskaan. Työntekijä pelkää avata lipasta, josta purskahtava ryöppy voi eettisessä mielessä jäädä hänen omalle vastuulleen. Minne hän voi ohjata lapsen tai nuoren, jos psykiatrista hoitoa ei ole lähimailla tai hoitoon on pitkät jonot? Neuvolan terveydenhoitaja voi havaita äidin alkoholiongelman ja ottaa sen ammattitaitoisesti käsittelyyn, mutta entäs sen jälkeen?
Kolmas este on Marita Ruohosen mielestä liian pitkälle viety yksityisyyden kunnioittaminen.
"Euroopan yhteisön ihmisoikeustuomioistuin on sinänsä hyvä, mutta sinne on tehty paljon valituksia lasten huostaanotoista, ja työntekijät ovat tulleet hyvin varovaisiksi varhaisen puuttumisen suhteen."
Ollila näkee vain kulueriä
Mielenterveysseuran luotsaajaa sapettavat Nokian hallituksen puheenjohtajan Jorma Ollilan lausunnot nuorten miesten huonosta sosiaalisesta selviytymisestä ja alkoholinkäytöstä. Ne ovat kiistattoman tosia ja kipeitä ongelmia tuhansille nuorille ja heidän perheilleen. Marita Ruohonen olisi odottanut Jorma Ollilan tasoiselta henkilöltä kypsempää ja avarakatseisempaa ajattelua.
"Minusta on hirveän masentavaa, että niin korkealla näköalapaikalla oleva ihminen näkee sosiaali- ja terveydenhuollon pelkkänä kulueränä, kun se pitäisi nähdä juuri päinvastoin. Talouden pyörät pyörivät, kun maassa on hyvin toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto ja koulutus. Ne eivät tule toimeen ilman toisiaan."
Ruohonen ei kaihda sanoa suoraan. "Ollila ei kykene näkemään huonovointisten ja syrjäytyneiden nuorten miesten taustalla olevia traumoja ja henkisiä ja sosiaalisia vaikeuksia. Olen arvostanut häntä ja kuvitellut, että hän ymmärtää näitä asioita. Hänen mielipiteensä olivat suuri pettymys."
Suomi on yhä korkean itsetuhoisuuden maa, vaikka itsemurhien määrä on pudonnut huippuvuosien noin 1 300:sta alle 1 100 itsemurhaan vuodessa.
Marita Ruohonen korostaa, että itsemurha on aina toivottomuuden, näköalattomuuden ja vaihtoehtojen puutteen seurausta.
"Luotan tässäkin varhaiseen puuttumiseen, vaikka se kuulostaisi kuinka kuluneelta. Tärkeintä on saada yleisesti perille viesti, että aina on olemassa muita vaihtoehtoja."
Puolustusvoimien kanssa meneillään oleva yhteistyökokeilu on oiva esimerkki ennaltaehkäisystä, jossa riskiryhmiä kalastetaan isolla haavilla. Miehet, jotka hylätään kutsunnoissa mielenterveydellisistä syistä, poimitaan mielenterveyden ammattilaisten erityisen tuen ja hoidon piiriin ja estetään syrjäytymistä ja vaikeuksien kasaantumista.
"Tämä aika asettaa nuorille aikuisille kovat vaatimukset. Riski on erityisen suuri, jos nuori putoaa koulutussysteemistä eikä saa vietyä edes peruskoulua loppuun. Nämä nuoret pitäisi ehdottomasti poimia tuen piiriin ja suunnitella heille räätälöity ammatillinen tai muu koulutus."
Kilpailu ei takaa säästöä
Kunnissa tehdään paljon näennäistyötä, joka tilastoissa näyttää mielenterveyskuntoutukselta, mutta josta ei ole hyötyä apua tarvitseville. "Mielenterveyden hoitoa ja kuntoutusta ei ole se, että ihmiselle lykätään lääkkeet ja annetaan kuukauden päästä seuraava aika mielenterveystoimistoon."
Palvelujen taso ei ole suorassa suhteessa kunnan varallisuuteen. Monessa syrjäseudun pikkukunnassa hoidetaan köyhät ja kipeät paljon paremmin kuin esimerkiksi rikkaassa teknologiakaupungissa Oulussa, jossa valtavasta veroylijäämästä huolimatta karsitaan kovalla kädellä palveluja.
Marita Ruohonen katselee karsaasti Oulussa pitkälle vietyä sosiaali- ja terveyspalvelujen tilaaja-tuottaja-mallia.
"Ei ole järjen häivää alistaa kaikkia palveluja tuotteistamiselle ja kilpailuttamiselle. Se ei tuo säästöjä, vaan päinvastoin tulee hyvin kalliiksi. Kilpailuttaminen on täysin näennäistä, jos alalla ei ole markkinoita. Mitä todellista kilpailutusta voi syntyä, jos palvelujen tarjoajia on yksi tai kaksi?"
Suomessa on jo esimerkkejä siitä, kuinka sosiaali- ja terveysalan toimijaksi itseään mainostava yritys on tehnyt kunnalle hienon tarjouksen ja vakuuttanut osaamistaan, vaikka yritys ei ole koskaan toiminut alalla eikä kokemusta ole. Alalle pyrkii myös selviä huijareita, jotka haistavat helpon rahan.
Turha aliarvioida
Marita Ruohonen korostaa, että hänellä ei ole mitään kilpailuttamista ja tuotteistamista vastaan.
"Yksityisiä toimijoita tarvitaan, mutta palvelujen kilpailuttamisessa pitäisi olla järkevät rajat. Nyt mennään samaan putkeen. Oulun seudulla ollaan jo lastensuojelussa niin voimakkaasti yksityisten toimijoiden varassa, että palvelut ovat kohta aika olemattomat. Yksityiset ovat voineet alun perin olla kunnollisten alan ammattilaisten perustamia yrityksiä, mutta kun toimintaa on vaikea saada kannattavaksi, palvelut luisuvat vähitellen monikansallisille suuryrityksille. Niiden logiikkaan kuuluu tuottaa voittoa ja olla pörssissä, mutta ne ovat vaikeasti sovitettavissa meidän sosiaalisen tuen ja palvelujen tarpeisiin."
Ruohonen näkee punaista, kun hän kuulee sanottavan suoraan tai rivien välissä, että "eihän vanhoihin poteroihin kaivautunut viisikymppinen sosiaalitantta ymmärrä taloudesta mitään".
"Olen hirveän loukkaantunut meidän alamme puolesta ja kapinoin tällaista ajattelua vastaan. Me kyllä ymmärrämme, että systeemi soveltuu osaan palveluista, mutta ei kaikkeen! Esimerkiksi asumispalveluissa pitää olla turvattu henkilökunnan pysyvyys ja toiminnan pitkäjänteisyys, olipa sitten kysymys nuorten tai vanhusten asumisesta. Kaikki vanha ei ole huonoa! Kilpailuttaminen voi tulla kunnalle paljon kalliimmaksi kuin vanha järjestelmä."
Pikavoittojen perässä
Marita Ruohonen on kiinnostunut politiikasta sekä työn vuoksi että yksityishenkilönä, ja hän seuraa tiiviisti eduskunnan työskentelyä. Pitkäjänteisyyden puuttuminen on hänen mielestään näkyvin ongelma poliittisessa päätöksenteossa.
"Arvokeskustelua käydään hirveän vähän ja se luisuu helposti liturgiaksi. Asioiden syvällisen ajattelun ja ymmärtämisen sijaan haalitaan nopeita pikavoittoja."
Eduskunnassa on Ruohosen mukaan paljon päättäjiä, jotka aidosti ymmärtävät vähäosaisten ja hädänalaisten ihmisten elämän todellisuutta, mutta on myös paljon niitä, jotka ovat etääntyneet ja vieraantuneet siitä.
"Koko toimintakulttuuri on sellainen, että aidolla ymmärtämisellä ja välittämisellä ei saa itseään esiin eikä pääse etenemään. Ne eivät tuo pikavoittoja."
Marita Ruohonen ei pelkää hyvinvointivaltion rapautuvan kokonaan, mutta perusrakenteiden pelastamisella on hänen mielestään kiire. "Jos perusrakenteet päästetään hajoamaan, niiden uudelleen perustaminen on vaikeaa ja kallista."