Oskari Jauhiaisen taidemuseo on saanut pihataideteoksen.
Taide on rakkaus ja tuska on oulunsalolaisen kuvataiteilija Tarja Paldaniuksen luomus, jota ainakin näin aluksi, kun kasvit eivät ole kovin paljoa kasvaneet, uskaltaa kutsua myös kivipuutarhaksi.
Puutarhan lisäksi taidemuseon takapihalle on nyky-ympäristötaiteelle tavanomaisesta pajusta syntynyt veistosmainen sommitelma, joka hakee muotoyhteyttä kiviseen puutarhaan.
Taidemuseossa vieraileva löytää pihataideteoksen takapihalta. Syntynyttä kivistä puutarhaa ei voi olla vertaamatta vastaaviin japanilaisiin. Pitkä tiilimuuri ja itse rakennuksen pelkistetyt linjat tukevat Japaniin vivahtavaa tunnelmaa.
Kivisyydestä huolimatta myös kasveja on melko runsaasti. Vanhojen puiden lisäksi paikalle on istutettu pensaita ja kukkia; syreenejä, ruusuja, verenpisaroita, liljoja jne. Kaikkea tuntuukin olevan vähän liikaa. Olisiko kivisempi ollut parempi, ympärillä kun on vehreyttä riittämiin.
Kulkuväylän päällystäminen neliön muotoisella perusbetonilaatalla taas on turhan arkinen ratkaisu.
Moninaisuus tuntuu myös syövän pajuteoksen voiman, eikä se oikein tule näkyväksi.
Kaiken kaikkiaan pihan rakentaminen kokonaisteokseksi on hieno pyrkimys, varsikin kun kyseessä on taidemuseo. Lisätilaakin se museolle antaa.
Nähtäväksi jää, millaiseen käyttöön piha tulee ja kuinka se yhdistyy taidemuseon muuhun toimintaan.
Toivottavaa olisi, että ainakin pihalle antavien ikkunoiden verhot pidettäisiin mahdollisuuksien mukaan auki. Myös pihalle johtavan takaoven toivoisi olevan kesäisin käytössä.
Ympäristöteos Opin alttaria ovat olleet suunnittelemassa ja tekemässä Kiimingin yläasteen oppilaat.
Teos sijoittuu remontin tarpeessa olevan yläasteen karulle pihamaalle, vain kivenheiton päähän Jauhiaisen taidemuseon pihalta.
Kuten Paldaniuksen teos, niin myös koululaisten teos koostuu kivistä ja kasveista. Ympyrän keskellä on suuri kivipaasi, josta lähtee yhdeksän sektoria. Niissä on erilaisia kasveja ja sektorien ulkokehällä erilaisia kiven lohkareita.
Teoksella on opetuksellinen funktio, maantietoa ja biologiaa. Sitä on ollut jo teoksen tekeminen, ovathan mukana olleet oppilaat saaneet tuta luomisen ilon ja vaikeuden. Hoitoakin on ajateltu heidän vastuulleen.
Yhdessä tekemisessä on teoksen voima. Eniten kiikastaa sijoituspaikka. Ympäristöteos ei oikein tunnu asettuvat osaksi piha-aluetta. Se jää orvoksi reunalle. Ympyränmuotoinen teos saattaa olla vieras pihan tunnelmaan, mutta suurin pulma on itse piha, joka on niin ankea kuin koulun piha olla voi.
Työtä yläasteen pihalla riittää siis tulevaisuudessakin. Nyt on kuitenkin olemassa alku. Myös jatkossa oppilaitten käyttäminen pihan suunnittelussa ja tekemisessä kannattaa.