Keskustan johdon on vaikea hyväksyä se tosiasia, että puoluesihteeri Jarmo Korhoselle pitää näyttää tavalla tai toisella ovea. Kevan toimitusjohtajan Markku Kauppisen ero ei yksinkertaisesti riitä putsaamaan pöytää.
Kun hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi kommentoi Ylen pääuutislähetyksessä tiistai-iltana Kuntien eläkevakuutuksen, Nova Groupin ja oman puolueensa keskustan kiehauttamaa vaalirahoitussoppaa, tilanne vaikutti kovin nurinkuriselta. Reilu vuosi sitten puoluekokous pullautti helsinkiläistyneen Kiviniemen pois puoluejohdosta ja antoi sen sijaan vahvan tukensa etelää ja etenkin sen mediaa moittineelle puoluesihteeri Jarmo Korhoselle.
Nyt on kulunut melkein kuukausi vaalirahoitussotkuihin liittyvien väitteiden ristiaallokossa ilman että Korhosesta on kuulunut mitään. Julkistaessaan suurieleiseen tyyliinsä puolueensa vaalirahalähteet Korhonen kuin ohimennen viittasi liikemiesten, Kevan eronneen toimitusjohtajan Markku Kauppisen ja puheenjohtaja Matti Vanhasen tapaamisiin pääministerin virka-asunnolla. Teko oli taitava. Sotku jäi muille.
On keskustan kannalta suorastaan häpeällistä, että puoluejohdosta pois potkittu Kiviniemi joutuu selittämään puoluekokoukselta vahvan mandaatin saaneen johtokaksikon tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Viimeistään tiistai-ilta osoitti sen, mistä puusta puoluesihteeri Korhonen oikeasti on veistetty.
Kiviniemi ei julkisuudessa juurikaan tunteitaan näytä. Harvoja poikkeuksia on kesän 2008 puoluekokous, jossa putoaminen puheenjohtajistosta sai aikaan vuolaan itkun. Muutoin hän esiintyy kuivakkaan asiallisesti.
Televisiouutisissa tyynen ulkokuoren alta näkyi kuitenkin ilmeinen närkästys siitä, että eteen tupsahtaa jatkuvasti uusia yllätyksiä, viimeksi toimitusjohtaja Kauppisen edustuslaskujen jälkikäteinen korjailu. Samoin tyytymättömyys Korhoseen oli vaivoin peiteltävissä. Kiviniemi sanoi taitavin sanankääntein luottavansa edelleen puheenjohtaja Matti Vanhaseen. Korhosen hän jätti niin selvästi mainitsematta, että olisi yhtä hyvin voinut todeta Korhosen menettäneen hänen luottamuksensa.
Itse asiassa Kiviniemi esiintyi tiistaina rankan päivän päätteeksi sen verran vakuuttavasti, että hän työnsi itsensä kerralla eturivin ehdokkaaksi seuraamaan Matti Vanhasta puheenjohtajana. Kiviniemestä saattaa löytyä sellaista vakautta ja arvokkuutta, jota keskusta tarvitsee selvitäkseen kansanliikkeenä tästä kriisistä. Kyse ei ole pelkästään vaalirahoituksesta, joka vain puhkaisi paiseen, jonka alla on jo pitkään muhinut city-kepulaisten ja uuskorsimolaisten junnaava kädenvääntö.
Huomattava on myös, että Kiviniemi totesi yksiselitteisesti halunsa jatkaa politiikassa. Hän asettuu ehdolle vuoden 2011 vaaleissa, eikä siis ole käytettävissä esimerkiksi Kevan toimitusjohtajaksi Kauppisen jälkeen. Kiviniemi on havainnut, että mahdollisuuksia edetä politiikassa on olemassa.
Puoluesihteeri Jarmo Korhosen kohdalla kello sen sijaan on lyönyt. Hänen poliittisen uransa lakipiste on ohitettu. Ei voi kuvitella, että hän vetäisi keskustan seuraavia vaalivankkureita saatikka organisoisi rahankeruuta. Jos tämän sopan jälkeen joku vielä haluaa puolueita rahoittaa, kirstua ei ainakaan Korhosen läsnäollessa enää edes raoteta.
Keskustan uusi alku vaatii henkilövaihdoksia. Kauppisen ero, joka todellisuudessa oli ajolähtö, ei riitä. Vastuu pitää ulottaa puoluejohtoon asti. Itsestään selvä kohde on Korhonen, olipa hänellä puoluekokouksen mandaatti tai ei.