Kellon Kiviniemi on ehdolla Suomen parhaaksi asuinalueeksi. Kun kysyy ikänsä Kiviniemessä asuneelta kalastaja Rainer Haloselta, että miksi, hän tuijottaa kysyjää siihen malliin, että tämä tajuaa tehneensä harvinaisen tyhmän kysymyksen.
Hetken päästä Halonen kuitenkin heittäytyy suorastaan runolliseksi: "Tuo merihän täällä on aivan jumalainen. Se antaa samalla leivän ja kauneuden."
Kalastaja Halonen on saanut tämän päivän saaliinsa juuri myydyksi ja suunnistaa 30 metrin päässä kalasatamasta sijaitsevaan kotiinsa syömään maivapottuja.
Ja toden totta: helteisenä kesäpäivänä meri hehkuu houkuttelevana ja tunnelmaa on kuin eteläisessä saaristossa. Satamassa tuoksuu sopivasti kala ja siellä täällä on kaikenlaista asiaan kuuluvaa rekvisiittaa.
Valtava muutos
Kellon Kiviniemi on toki muutakin kuin meri ja kalasatama, mutta siitä se lähtee. On aina lähtenyt.
Melkoisen muutoksen alue on kyllä kokenut: 1950-luvulla Kiviniemessä oli vain muutamia kalastajamökkejä rannan tuntumassa, nyt se on liki 3000 asukkaan kylä, jonka rantamaisemiin on viimeisen vuosikymmenen aikana noussut toinen toistaan huljakampia pytinkejä, joita joku saattaisi myös ökytaloiksi nimittää.
Vanha Kiviniemi piiloutuu häveliäästi metsikön suojaan, uusi Kiviniemi on vielä korskeasti tarjottimella ohikulkijan ihmeteltävänä.
Kalastuskin on kylän elinkeinoista hiipunut: "Vielä 1970-luvulla tästä lähti 11 trooliporukkaa, nyt enää yksi. Pari-kolme täkäläistä porukkaa tosin kalastaa Rauman ja Hangon vesillä", kertoo kalastaja Halonen.
Nuoria ei kalastus kiinnosta. Halosta harmittaa erityisesti se, ettei talkoohenkeäkään löydy enää niin paljon, että perinteiset ja kuulut Kellon kalajuhlat saataisiin satamassa pystyyn.
Mutta hekin, joita kalastus ei niin innosta, arvostavat kyllä merta. Kysyipä keneltä kiviniemeläiseltä tahansa, ensimmäinen mieleen juolahtava hyvä asia omasta asuinalueesta on juuri meri ja sen läheisyys.
Ei mikään asumalähiö
Moni arvostaa myös sitä, ettei Kiviniemi ole mikään tavallinen asumalähiö. "Täällä on jäljellä aitoa maaseudun tunnelmaa", pohtii lapsikatrastaan rantavedessä uittava Heidi Hakola.
Toisaalta palvelut löytyvät läheltä, kauppakin on saatu takaisin. Ja jos kaupunkiin mielii, omalla autolla Ouluun hurauttaa parissakymmenessä minuutissa. Bussiyhteydetkin pelaavat.
"Ja ulkoilumaastothan täällä on aivan mahtavat", kehaisee Hakola. Vieressä on Virpiniemi, josta löytyy harrastusmahdollisuuksia joka lähtöön, halusi sitten hiihtää, lenkkeillä, ratsastaa tai vaikka pelata golfia.
Lähiöitä karkuun on lähtenyt myös Marko Nivala perheineen. Vaajatien uudelle alueelle on valmistumassa komea talo, jonne toivottavasti päästään jo syksyllä muuttamaan. Katon eristetöistä keskeytetty Nivala toteaa, että on mukava, kun on tarjota lapsille kunnon takapiha temmellettäväksi.
"Kaupungin tontit olisivat olleet pienempiä ja puolta kalliimpia." Nyt 1200 neliön tontti irtosi 28 000 eurolla tarjouskilpailun jälkeen. "Maksamistahan sitä on siinäkin."
Vaajatielle rakentavat myös vielä toistaiseksi Kiviniemen rantatiellä vuokralla asuvat Laineet. Turun seudulta kotoisin oleva Niina Laine listaa Kiviniemen hyviin puoliin ihmiset. Ystävällisesti hän tosin laajentaa kehut koskemaan koko Oulun seutua: "Täällä ollaan rentoja, välittömiä ja lämpimiä. Lasten on täällä hyvä kasvaa."