"Miten määritetään laatu liukkauden torjunnalle? Mitataanko kitkat vai riittääkö, että tie on hiekoitettu?, konsulttiyhtiö ISS proko infran toimitusjohtaja Ari Tuutti kysyy tarmokkaasti.
Karjalan tasavallan tiehallinnon huolto-osaston päällikkö Viktor Grushin hieroo mietteliäänä leukaansa, pian kasvoilla karehtii vieno hymy.
"Mielenkiintoinen kysymys. Ei ole laitteita millä mitata, kengällä kokeillaan, onko liukasta", Grushin lopulta naurahtaa.
Suoperän raja-asemalla torstaina venäläisten ja suomalaisten käymissä tieneuvotteluissa tehtiin historiaa. Suomalaiset ovat olleet rakentamassa teitä itänaapuriin, mutta talviaurauksista ja kesäkunnostuksesta on nyt katkolla ensimmäinen urakka.
Pienetkin asiat
selvitetään tarkast
Päivän neuvotteluissa tiepidon vaatimuksia käytiin läpi lähes suurennuslasilla. Aurauksen ja lanauksen lisäksi listalla oli rajanylityksiin liittyviä, mitättömältäkin tuntuvia asioita. Tavaroiden ja koneiden tullaukset sekä työ- ja kulkuluvat tutkittiin myös tarkasti. Keskustelujen pohjaksi oli käännetty venäläisten tieurakoille asettamat ehdot. Niitä oli kertynyt kunnollinen pumaska.
Raja-asemalla tunteja kestävän veivauksen aikana varmistuu muutama asia. Ensimmäisen aurausurakan selvittelyssä ei ole jätetty kiveäkään kääntämättä ja molemmilla osapuolilla tahto on kova. Silti yksi asia on vielä varmempi: tie Vienaan on kivinen.
Tieurakkaa on pohjustettu keväästä saakka Oulun kauppakamarin, Tiehallinnon, Koillistie Määttä Oy:n, Destia ja YIT:n rahoittamalla projektilla.
Tiehallinnon Oulun tiepiirin hankintapäällikkö Markku Tervo arvioi, että rahastakaan homma ei ole viime kädessä kiinni.
Halu yhteistyöhön on kova siksi, että Pääjärven kaltainen pilotti olisi hyvä malli molemmilla puolilla rajaa. Urakkaa valmisteleva projekti maksaa 20 000 euroa.
"Eihän tällaista rahaa olisi mitään järkeä sijoittaa yhden urakan vuoksi", Markku Tervo muistuttaa.
Kustannuserot
suuri yllätys
Kustannusvertailuissa on paljastunut seikka, joka on lyönyt venäläisetkin ällikällä. Suomessa teiden pito osoittautunut 10-30 prosenttia halvemmaksi, vaikka ne on liipattu hyvään kuntoon.
"Haluaisimme näyttää venäläisillekin, mitä suomalaiset saavat aikaan samalla rahalla", Viktor Grushin sanoo.
Pääjärven tien hoidon osto naapurimaalta kiinnostaa myös siksi, että kunnostus on nyt epävarmaa. Vuosi sitten kansainväliseksi rajanylityspaikaksi muuttuneelle Suoperän asemalla johtava tie on moskovalaisten omistukseen siirtyneen metsäkombinaatin vastuulla.
"Metsäkombinaatti uhkailee jatkuvasti, ettei ole kiinnostunut kunnostamaan tietä", Grushin kertoi.
Tiehallinnolle tieurakan pohjustaminen on osa alueyhteistyötä. Itäyhteistyö vaatii pitkäjännitteisyyttä. Markku Tervo sanoo, että rajan takana on saatu toteutettua isojakin rakennuskohteita, vaikka aluksi lähtökohdat ovat olleet hankalat.
Suomalaiset tarjosivat neuvotteluissa Pääjärven tiestä aluksi vain talvihoitoa. Kesäkunnostuksesta on hankala neuvotella, koska ammattilaisten mielestä kunnollista tietä ei ole edes olemassa, pelkästään kulkuväylä.
Torstaina kesäkunnostuskin aiottiin pitää vielä paketissa mukana sen jälkeen, kun Viktor Grushin asetti kesäkunnolle selvän tavoitteen: tie ei saa olla huonommassa kunnossa kuin nyt.