"Täällä huoneet ovat korkeat ja ihanat", tuiralainen Päivi Snellman ihastelee asunnossaan Valtatie 45:ssä.
Kolme vuotta sitten Tuiran komeaan kivilinnaan asettunut Snellman on tyytyväinen asuinpaikkaansa. Asunto on rauhallinen, sillä puolen metrin seinät pitävät melun ulkona.
Talossa ei ole hissiä, mutta se ei Snellmania huoleta.
"Hissin tulo haittaisi, sillä rappukäytävä on niin kaunis", Snellman tietää.
Kerrosta ylempänä asuu Miira-Mari Manninen. Hänkin tykkää asunnostaan.
"Kesällä on joskus aika kuuma, kun aurinko porottaa suoraan. Ei se kovin paljon haittaa, kun ikkunoita pidetään auki", Manninen mainitsee.
Tuiran torin vieressä olevan kivilinnan sisarrakennus on vähän etelämpänä. Se on Tuiran voimalaa vastapäätä Koskitie 25:ssä. Kummatkin rakennukset on suunnitellut Oulun lääninarkkitehti Gustaf Strömberg, ja ne valmistuivat loppuvuodesta 1938.
Valtatie 45:n toinen sivu on suora, mutta toinen on kaareva. Asunnot on piirretty suurin piirtein samanlaisiksi jokaiseen kerrokseen. Piirustuksista näkyy, että lattioiden eristeenä on käytetty koksikuonaa ja kutterilastua.
Alun perin taloa lämmitettiin hiilellä ja puulla. Siksi kellarista löytyvät suuret varastotilat lämmitysaineille. Öljylämmitykseen siirryttiin 1960-luvun alussa.
Rakennuksen itä- ja pohjoispäihin liitettiin 1960-luvun alussa tuolle ajalle tyypilliset kerrostalot. Rakennuskokonaisuutta markkinoi Säästöpankki, joten korttelia kutsuttiin Säästöneliöksi.
Sekä Koskitien että Valtatien piirustuksiin on merkitty pankkisali alakertaan. Valtatieltä löytyy Kaupungin Säästöpankki ja Koskitiellä Pohjolan Osake Pankki.
Valtatie 45 on nelikerroksinen. Tiilirakenteisessa talossa on kaksi rappua, joihin on varattu paikat hisseille. Näitä ei jostakin syystä koskaan rakennettu.
Pohjakerroksen liikehuoneistoissa ovat vuosien varrella olleet muun muassa pankki, baari ja kangaskauppa.
Sodan aikana talon kellari toimi tuiralaisten pommisuojana.
"Sinne tuli paljon tuiralaisia pommitusten aikana. Kerran hälytyksen tultua minulta tulivat housut väärinpäin jalkaan. Ei sitä pimeässä ja unisena jaksanut huomata niin pientä asiaa", pitkään Tuirassa asunut Veikko Komula muistelee.
Talon tilava kellari on ollut vuosien varrella varastotilan lisäksi nuorison harrastustilana ja ilmapistooliammuntaratana. Nykyisin sieltä löytyy muun muassa sauna.
Osmo Kallio asui talossa vuosina 1949-1969. Hän muistelee talossa olleen hyvä ilmapiiri ja asukkaitten tunteneen toisensa hyvin.
"Rouvat pitivät pihalla 1950-luvulla kahvikutsuja, joissa syötiin pullaa. Pihalla oli vihreitä keinuja, joissa keinuttiin", Kallio muistelee.
Pihapiirissä oli muutama puutalo ennen kuin Säästöneliö rakennettiin. Ne purettiin kivitalojen tieltä, mutta uskonnollisen yhteisön hallinnoima puutalo jäi läheisyyteen.
Lapsia näinä vuosina talossa oli paljon. Talon piha, ullakko ja kellari olivat mieluisia leikkipaikkoja.
Valtatie 45:n talonmiehet olivat jokapaikanhöyliä, jotka korjasivat rikkinäiset patterit ja vuotavat ikkunat. 50-luvulla talonmiehenä oli Artturi Leinonen. Hänen jälkeen talonmieheksi tuli Viljo Paavonperä.
Asutko mielenkiintoisessa, poikkeavassa tai persoonallisessa talossa tai taloyhtiössä? Ota yhteyttä toimitukseen sähköpostiosoitteella kotimaa@kaleva.fi. Juttusarjan edellinen osa Hiidenkiukaan asunto-osuuskunnasta julkaistiin Kalevassa 25. helmikuuta.