Oulun asemanseudun vanhojen rakennusten kohtalo on taas noussut esiin, kun ympäristöministeriö palautti hylkäävän suojelupäätöksen uudelleen käsittelyyn Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukseen. Palautuksen syyt tosin eivät liity itse asiaan, vaan kyseessä on lausuntoihin liittyvä muotovirhe.
Ympäristökeskus joutuu joka tapauksessa tekemään uuden päätöksen, ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa on yhä käsiteltävänä asiaa koskevia valituksia, mutta jos aiemmat linjaukset yhä pätevät, edessä on vanhojen rakennusten purku kauppakeskuksen tieltä, nykyistä asemarakennusta ja entistä asemaravintolaa lukuunottamatta. Lähtöpassit on saamassa myös sota-aikana rakennettu kivikukko, sympaattisen näköinen mutta vailla käyttöä oleva pyöreä kivinen rakennus.
Oululainen yrittäjä on varannut rakennuksen kivet itselleen siltä varalta, että ne voisi pystyttää uudelleen, jos purkupäätös asemalla pitää. Sinikka Iknin mielessä on Oulun torin parkkipaikka, ja sinne hän siirtäisi muitakin aseman purkutaloja.
Sellainen operaatio taitaa olla liian suurisuuntainen toteutettavaksi kaupungissa, joka ei arvosta rakennushistoriaansa. Mutta olipa paikka mikä tahansa, perusidea eli kivikukon säilyttäminen oululaisten ulottuvilla on hyvä. Jos kaupunki ei sitä tee, on hienoa, että yksityinen ihminen on valmis ottamaan omilla rahoillaan vastuun vuosikymmeniä Oulun kaupunkiin kuuluneen rakennuksen säilyttämisestä.
Moni toivoo, että kivikukon ja uuden kauppakeskuksen yhdistäminen jotenkin onnistuisi. Niin ei näytä käyvän. Toisena vaihtoehtona on silloin uuden paikan etsiminen. Ei rakennusten siirtely ennenkuulumatonta ole - Turkansaareenkin niitä on tuotu Suomussalmea myöten.