Aviopuoliso sen ensimmäisenä huomasi. Vaimon rinnassa oli jotain sellaista jota siellä ei pitänyt olla. Matti Rautalahti oli työskennellyt vuoden päivät syöpäjärjestöjen ylilääkärinä, kun hän joutui passittamaan oman vaimonsa Katariina Rautalahden tutkimuksiin.
Syöpä tuli täytenä yllätyksenä. "Olin vasta 41-vuotias. Tuntui, ettei sairastuminen kuulunut ollenkaan siihen ikään", Katariina Rautalahti muistelee viiden vuoden takaisia tapahtumia.
Hän kävi läpi koko raskaan hoitoruljanssin, sytostaattihoidot, leikkauksen ja vielä sädehoito päälle. Syöpä todettiin elokuussa 1999. Seuraavan vuoden huhtikuussa Katariina Rautalahti saattoi palata työhönsä sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukseen, jossa hän työskenteli kemikaaliosaston osastopäällikkönä.
"Tein silloin hyvin tietoisen päätöksen, että olin terve. Päätin aloittaa terveen ihmisen elämän."
Mutta kasvain ei totellut potilaan päätöstä. Katariina Rautalahden terveen ihmisen elämä katkesi uudelleen marraskuussa 2003, kun verikokeen perusteella heräsi epäily taudin uusiutumisesta.
Tarkoissa tutkimuksissa ei löytynyt vahvistusta. Lääkärit pitivät verikokeen tulosta vääränä hälytyksenä ja olivat jo luopumassa tutkimuksista. Vain yksi röntgenlääkäri oli sitkeä ja epäluuloinen ja halusi jatkaa.
Kaksi rinnasta otettua ohutneulanäytettä vahvisti, että Katariina Rautalahti oli sairastunut uudelleen.
Valtava pettymys
ja järkytys
Kasvain tuli jälleen yllätyksenä ja pahimmassa mahdollisessa vaiheessa. Rautalahti oli valmistautunut puolentoista vuoden ajan kiipeämään eurooppalaisten syöpäpotilaiden retkikunnassa eteläisen pallonpuoliskon korkeimmalle huipulle, Etelä-Amerikan Aconcagualle.
Hankkeen tarkoitus oli riisua syöpätauteihin liittyviä myyttejä ja yhdistää saman kokemuksen läpikäyneitä ihmisiä.
"Valmentautuminen oli loppusuoralla. Olin ollut harjoitteluleirillä Sveitsin Alpeilla, ja matkalle lähtöön oli enää kolme kuukautta, kun rintasyöpä todettiin uudelleen. Se oli mieletön järkytys ja pettymys. Olin epätoivoinen ja päätin luopua koko kiipeämisestä."
Mutta kipinä jäi kytemään. Katariina Rautalahti oli ystävystynyt seitsemän naisen retkikuntaan kuuluvan toisen suomalaisjäsenen Rista Ingeliuksen kanssa. Tämä kannusti häntä jatkamaan.
Rinkka selkään
ja Argentiinaan!
Lopulta vaikeinta oli taivutella lääkärit suostumaan siihen, että potilas kävisi leikkauksen jälkeen sytostaattihoitojen välissä Argentiinassa kiipeämässä vuorelle, jonka huippu kurkotti yli 7 000 metrin korkeuteen.
"Unohda vuori", kasvaimen leikannut kirurgi neuvoi.
"Kyllä se vuori siellä pysyy, vaikka nyt jättäisit sen väliin", toinen lohdutti.
Mutta sytostaattihoidoista vastaava lääkäri olikin eri mieltä. Potilaan vointi oli kahden lääkekuurin jälkeen hyvä. Jospa hän sittenkin toteuttaisi haaveensa. Hoitoja voitaisiin jatkaa kiipeämisen jälkeen.
Tilanne ratkesi täpärästi ennen retkikunnan starttia. "Rinkankin hankin viikkoa ennen lähtöä", Katariina Rautalahti naurahtaa.
"Lähdin siitä, että pääsen mihin pääsen, jos en jaksa huipulle asti. Asetin tavoitteekseni perusleirin 4 300 metrin korkeudessa. Vointini oli hyvä eikä minulla ollut sairauden tunnetta. Tein jälleen tietoisen päätöksen, etten hukkaa energiaa turhaan murehtimiseen."
Kiipeäminen antoi
syvää energiaa
Vuorelle ei nousta suoraan, vaan sahaamalla ylös ja alas. Retkikunnan matka kesti kolmisen viikkoa, josta kaksi viikkoa vierähti maastossa.
"Ohuessa ilmassa hengittäminen oli raskasta, ja säät vaihtelivat. Yöt olivat kylmiä, ja ylempänä pakkanen laski öisin alle kymmenen asteen. Huiputuspäivänä oli kova lumipyry", Katariina Rautalahti kertoo.
Kaksi naista pääsi huipulle saakka. "Minun matkani päättyi 5 500 metriin, mutta olin tyytyväinen."
Kun Katariina Rautalahti palasi Suomeen, oli perjantaipäivä. Sytostaattihoidot jatkuivat jo seuraavana tiistaina. "Hoitojaksot ennen reissua olivat synkkiä ja ankeita, mutta loput menivät lähes vihellellen. Sain vuorelle kiipeämisestä uskomatonta syvää energiaa."
Katariina Rautalahti on kahden pojan äiti. Kun perheessä joku sairastuu, koko perhe kärsii ja ahdistuu. "Aviomies on ollut suuri tuki ja turva paitsi puolisona, myös lääkärinä. Hänellä on ollut sairauteeni hyvin ammattimainen ote. Asiat hoidetaan kuntoon. Piste!"
Sairaudella ei ole
sädekehää
Kun nainen sairastuu syöpään, hän yleensä etsii käsiinsä kaiken mahdollisen tiedon. Katariina Rautalahti ei halunnut tietää mitään. Hän jätti tietämisen ammattimiehelleen. "Ajattelin ettei minua paranna yhtään tietää enemmän."
Hän korostaa, ettei syöpään sairastunut ole sankari, ei vaikka hän kiipeilisi vuorilla. "Sairauteen liittyy paljon surua, pelkoa ja ahdistusta. En usko, että syöpä jalostaa. Se on myytti. Yritän itse elää tätä päivää ja tehdä totta kaikista asioista, joista haaveilen."
Katariina Rautalahdella on nyt meneillään antihormonilääkitys. Ulkoisesti hän näyttää kauniilta ja kukoistavalta, vaikka lääke aiheuttaa hänelle hankalia nivelkipuja. "Yritän elää terveen ihmisen elämää, vaikka se on nyt vähän vaikeampaa kuin ensimmäisen sairastumisen jälkeen."
Vuorelle kiipeämisen jälkeen Katariina Rautalahti on hankkinut tuntumaa myös muihin ulottuvuuksiin. Sytostaattihoitojen loputtua hän kävi sisarensa kanssa laskemassa Kuusamossa koskia ja kokeili elokuussa riippuliitoa Kreikassa.
"Liiteleminen köyden päässä taivaalla 120 metrin korkeudessa oli upea kokemus. Hiljaisuus oli käsittämätön."