Tummiin silmiin syttyi innokas pilke, eikä se tainnut johtua yökerhon valaistuksesta.
"Sinä olet ihana tyttö. Aivan ihana! Tule minulle vaimoksi! Minulla on sinulle talo ja vuohi. Tule tule!"
Jäi menemättä. Järkevää syytä kieltäymykseen ei tosin ollut, sillä lähestymistavassa miehuuden kaikki olennaiset elementit olivat kohdillaan.
Numero yksi: reipas lähestymistapa. Mies haki tanssimaan, kertoi olevansa nelikymppinen ja kotoisin Irakista ja päätti sitten sumeilematta esittää kosiotarjouksen.
Numero kaksi: konstailematon ehdotus. Tarjous sisälsi kaiken olennaisen eikä mitään liikaa -- naisen lähestymisessä tarvittavan kehusanan, selkeän ehdotuksen toimintamalliksi sekä toistoa, jonka välttämättömyyden viestin perille takomisessa kolmannen valtakunnan propagandisti Goebbelskin tunnusti.
Numero kolme: alkukantaisuus. Ehdotuksessa oli pitkälti retorinen sävy, sillä miehen taktiikassa näkyi vahvoja viitteitä mesoliittisen kauden suosituimmasta parinmuodostustavasta: akka olalle ja menoksi.
Tämäntyyppiseen miehuuteen törmääminen on tänä päivänä äärimmäisen harvinaista. Se on ollut häviävä luonnonvara siitä lähtien, kun mies eräässä ajankulun vaiheessa rupesi sovittelemaan silkkisukkia koipiinsa ja sai päähänsä, että nuijalla kopauttamisen sijasta voisikin oikeastaan käväistä lurauttamassa serenadin naisen parvekkeen alla.
On ymmärrettävää, että viehkeyden ja kaunopuheisuuden alku ja juuri, nainen, piti tätä uutta käännettä jokseenkin jännittävänä ja antoi miehen rauhassa jatkaa käytöksensä sulavoittamista. Mutta jossain vaiheessa hänen olisi pitänyt panna muutokselle piste.
Nyt ollaan nimittäin tilanteessa, jossa pikkutytöt tapittavat vanhasta hyvästä ajasta kertovia elokuvia ja kokevat viisitoista vuotta myöhemmin karvaan pettymyksen, kun mies ei vain otakaan haluamaansa ja nappaa kiihtymyksestä pyörtyvää naista riuskoille käsivarsilleen.
Kivikirvesajan miehuus, mihin hävisit? Tämä nykyinen ajatteleva ja osallistuva kumppanimies saattaa pyytää anteeksi röyhtäisyä ja tiedustelee naiselta, mitä tämä haluaisi. Rohkealla tuulella ollessaankin hän kuvailee kiinnostavaa tapausta ilmauksella "panisin", vaikka pitäisi käyttää indikatiivimuotoa. Ja pahimmassa tapauksessa hän vielä tietää, mikä on indikatiivi.
Irakilaista sulhastarjokasta taisi kumminkin läväyttää poskelle rukkasten muodossa ehta tuuri. Rehellisyyden nimissä on näet niinkin, ettei kaikista nykynaisista olisi täydelliseksi vastinkappaleeksi alkuajan miehelle. Mitä sitten, kun olisi lyöty räpiköivä kana käteen ja käsketty valmistaa siitä maittavat pöperöt anopille asti?
Itkuhan siinä olisi tullut. Eikä varmaan olisi auttanut kuin yrittää ratsastaa sillä vuohella pakoon pitkin Irakin mutkaisia vuoristoseutuja.