Museovirasto kaivoi Taivalkoskella, Jokijärven Alasaaren esihistoriallisella asuinpaikalla vuonna 2004 kolmantena kesänä peräkkäin. Viime kesän kaivausten päätavoite oli löytää muinainen raudanvalmistuspaikka, jonka olemassaoloon viittasi vuotta aiemmin löytynyt rautakuona.
Viime kesän löydöt on nyt tutkittu, ja kaivauksia johtaneen filosofian maisteri Johanna Sepän laatimasta kaivauskertomuksesta ilmenee, että saaressa on ollut ihmistoimintaa kivikaudelta rautakaudelle ainakin kuuden vuosituhannen ajan.
Raudankäsittelypaikkojen jäänteitä löytyi kaksi, ja hiilinäytteissä saatu ajoitus todistaa ne esihistoriallisiksi. Vanhemmalla on ikää hieman yli 2 000 vuotta, kun taas uudemmalla puolet siitä.
Koska kuonan joukosta puuttuivat jotkin raudansulatukseen liittyvät kuonatyypit, on myös mahdollista, että kyseessä olisi jonkinlaisia jatkokäsittelypaikkoja, ahjoja, joissa taottavaa rautaa on kuumennettu.
Käyttöesineiden jäänteitä
Saaresta on löydetty toistakymmentä asuinpainanteeksi tulkittua kuoppaa, joista vasta muutamia on ehditty tutkia. Eräässä painanteessa olleesta liedestä otettu hiilinäyte on ajoitettu lähes 8 000 vuoden ikäiseksi. Myös vanhimmat keramiikkatyypit kertovat varhemmasta kivikautisesta asutuksesta. Koska kaikista asuinpaikoista ei ole löytynyt ajoitukseen kelpaavia aineksia, on epäselvää, onko niistä ollut useampia käytössä samaan aikaan.
Kivikautiselta asuinpaikalta on luonnollisesti löytynyt kivitavaraa. Kvartsia, noiden aikojen perusraaka-ainettakin yli kaksitoista kiloa. Määrä koostuu pääasiassa pienistä iskoksista, joita on syntynyt erilaisia tarvekaluja muotoiltaessa. Myös liuskekiveä on jonkin verran. Valmiita kiviesineitä löytyi muun muassa veitsi, kirves, pari nuolenkärkeä sekä iso keihäänkärki tai tikarinterä.
Yhdessä työkalujen silotteluun käytetyssä hiomakivessä oli piikkaamalla tehty reikä. Muistona muinaisesta taikuudesta tai koreilunhalusta löytyi soikea meripihkakoru, jonka läpi pituussuunnassa oli porattu reikä.
Asuinpaikalta löytyi myös muutamia kupari- tai pronssipellin paloja sekä rautaesineiden - kuten puukonterän - jäännöksiä, joiden iästä ei ole varmuutta.
Hauki ja särkikalat maistuivat
Muinaistenkin rautioiden on pitänyt syödä ja muistona heidän ruokailuistaan löytyy palaneen luun kappaleita, joiden koko vaihtelee pienistä kalanruodoista ja -nikamista sormenpään kokoisiin luumukuroihin. Viime kesän yli viidestä tuhannesta luunäytteestä valtaosa oli peräisin kaloista ja niistä ennen kaikkea hauesta.
Muita lajilleen määritettyjä kaloja ovat ahven ja made. Paljon on syöty myös särkikaloja. Siian ja lohen ruotoja on myös, mutta tarkkaa lajimääritystä niistä ei ole. Linnuista on tunnistettu metso, jokin toinen kanalintulaji sekä iso sorsalintulaji.
Nisäkkäistä on tunnistettu eniten majavan luita. Myös koiraeläimet ovat hyvin edustettuna ja ainakin yksi näätä on päätynyt ruokalistalle. Hirvi ja peura on kumpikin tunnistettu yhdestä näytteestä. Alasaaressa on runsaasti muinaiseen peuranpyyntiin kuuluneita pyyntikuoppia, mutta ne lienevät eri aikakaudelta kuin saaren asutus. Siihen viittaa muutamien kuoppien sijainti aivan asumuspainanteiden välittömässä yhteydessä.
Saari on paljastanut jo monta salaisuuttaan, mutta monin verroin niitä vielä odottaa hiekan kätköissä. Kenties uudet kaivaukset taas aikanaan siirtävät Jokijärven asutuksen alkuhetkeä entistä kauemmaksi menneisyyteen.