Painonhallintaan erikoistunut filosofian maisteri ja hypnoterapeutti Heljä Suuronen-Geib huomasi työssään, että vaikka hypnoosilla on helppo poistaa monia haitallisia mielitekoja, laihtumiseen tarvitaan muutakin: tietoa siitä, minkälaista ravintoa on järkevää syödä.
Heljä Suuronen-Geibin kirja "Kivikautta kiloille" esittelee USA:ssa suuren suosion saaneita paleodieettejä ja niiden tieteellisiä taustoja. Kyseessä on varsin laaja monitieteellinen tutkimus ja keskustelu, joka on Suomessa lähes tuntematon.
"Paleodieetit ovat paluuta sellaisiin ruoka-aineisiin, joita ihmiset söivät ennen sivilisaation kehittymistä, ennen maanviljelystä ja ennen teollista ruokatuotantoa", sanoo Heljä Suuronen-Geib - mutta toteaa saman tien, että suoraviivaista paluuta menneeseen ei ole. Hän puhuukin mieluummin nykykivikautisesta ruokavaliosta.
Kaikki vähähiilihydraattista ruokavaliota suosittelevat tutkijat ja lääkärit vetoavat uusimpaan diabetestutkimukseen, niin myös paleodieettigurut. Insuliinihormonin merkitys painonhallinnassa asettaakin kyseenalaiseksi vallitsevan kaloriteorian, ja tästä näkemyksestä on ollut suurta apua laihduttajille ympäri maailmaa.
Rasvaa vai hiilihydraattia?
Jos hiilihydraattien osuutta ruokavaliossa rajoitetaan, elimistö siirtyy rasvanpolttotilaan ilman nälkää ja askeesia. Periaatteessa lihaa, rasvaa ja vihanneksia voi silloin syödä vapaasti. Rasva ei enää olekaan laihduttajan vihollinen, vaan ystävä.
Kaloriteorialla on toistaiseksi niin merkittävä valta-asema virallisessa ravitsemusvalistuksessa, etteivät ihmiset useinkaan ole tietoisia tästä vaihtoehdosta. Tämä on vahinko, sillä esimerkiksi ravintoterapeuttien internetsivujen mukaan 400 000 kroonisesti sairasta ihmistä Suomessa voisi parantua pelkästään laihtumalla.
Ainoastaan hiilihydraatit vaikuttavat merkittävästi verensokeriin ja sitä kautta insuliinituotantoon. Teorian mukaan juuri insuliini aiheuttaa varastorasvan muodostumisen, jos energiaa nautitaan yli tarpeen. Jos insuliinia on liikaa, se myös estää rasvavarastojen käyttämisen energiana.
Nykyisin terveyslehdissä esitellään jo laajasti niin sanottua glykeemistä indeksiä, jonka avulla mitataan erilaisten hiilihydraattien vaikutusta verensokeriin. Valkoinen sokeri, olut, ydinvilja ja peruna nostavat verensokeria dramaattisimmin. Kokojyväviljan vaikutus verensokeriin ei ole yhtä voimakas. Vihannekset, hedelmät ja marjat vaikuttavat verensokeriin vieläkin vähemmän, mutta proteiinin ja rasvan glykeeminen indeksi on nolla.
Kivikautta kiloille -kirjassa on perusteellinen ja hyvin dokumentoitu liite, jossa esitellään aikuisiän diabetesta koskevaa tutkimusta. Suuronen-Geib asettaa siinä kyseenalaiseksi nykyiset diabeetikoille annetut ravintosuositukset.
"Aikaisemmin diabetesta hoidettiin proteiiniruokavaliolla", Heljä Suuronen-Geib muistelee. "Kunnanlääkäri sanoi emännille, että jättäkää se leivän ja perunan syönti. Niin vain mummot elivät kahdeksankymppisiksi ilman nykyaikaisia lääkkeitä."
Rasvakammo ja yksipuolinen kalorien laskeminen ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, että tämä viisas perimätieto on käännetty ylösalaisin.
"Nyt ollaan sitä mieltä, että lihavuus on kaiken alku ja juuri. Koska rasvassa on enemmän kaloreita, niin diabeetikkojakin kehotetaan vähentämään rasvaa - ja lisäämään hiilihydraatteja."
Suuronen-Geib vetoaa kirjassaan lukuisiin tieteellisiin tutkimuksiin, joiden mukaan diabetes aiheutuu juuri liiasta ja vääränlaisesta hiilihydraattiravinnosta. USA:n diabetesliitto on päätynyt siihen, ettei täsmällisiä ruokavaliosuosituksia kannata antaa niin kauan kuin asiantuntijat ovat täysin erimielisiä.
Suuronen-Geib on löytänyt kirjaansa myös hauskan dokumentin tästä aiheesta.
"Meillä on maalla kotona pieni isoisän kirjakaappi. Perheraamatun ja Lutherin Postillan lisäksi siellä on myös Kotilääkäri. Lapsena me luimme kaikki nämä kirjat. Ja Kotilääkärille naurettiin aina koska siinä oli niin hirveän hauskoja juttuja."
Mutta paljon myöhemmin kirja muistui mieleen aivan vakavissa yhteyksissä. Oli aika taas kaivaa Kotilääkäri kaapista, ja löytyihän sieltä ohjeet sekä lihavuuden että diabeteksen hoitoon. Ne kuulostavat yllättävän "kivikautisilta"!
Luonnolliset rasvat
Heljä Suuronen-Geib kirjoittaa, että vähärasvaisesta ruokavaliosta on tullut parina viime vuosikymmenenä uusi uskonto ja rasvasta kirosana.
Nurinkurisinta on se, että luonnolliset ruoka-aineet, kuten tuore kokoliha, kananmunat ja eläinrasvat tuomitaan terveydelle vaarallisina, ja samalla mainostetaan toinen toistaan keinotekoisempia keksintöjä "terveellisinä". Ei margariinia kehitetty siksi, että se olisi terveellistä, vaan siksi, että sen tuottaminen on halpaa ja säilyvyys hyvä. Sama koskee sokeria ja puhdistettuja viljoja.
"Pahinta ovat teollisuuden käyttämät rasvaseokset ja niiden sisältämät vaaralliset transrasvat", sanoo Heljä-Suuronen Geib. "Niitä on kaikissa valmisruuissa: eineksissä, leivonnaisissa, pipareissa, leivissä, karkeissa, kasvirasvajäätelössä, ranskanperunoissa, chipseissä "
Transrasvojen yhteys esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin tunnustetaan yleisesti. Erimielisyyttä on siitä, mikä määrä transrasvoja on turvallinen. Useiden tutkijoiden mielestä se on nolla. USA:ssa keskustellaankin nyt uusista suosituksista, joiden mukaan transrasvat olisi merkittävä tuoteselosteisiin erikseen.
"Transrasvat merkitään tyydyttyneiksi rasvoiksi", sanoo Heljä Suuronen-Geib. "Tässähän sekoitetaan samaan koriin appelsiinit ja omenat. Luonnolliset tyydyttyneet rasvat toimivat elimistössä aivan eri tavalla."
Heljä Suuronen-Geib korostaa, että yhdessä rasvan kanssa proteiinia voi nauttia enemmän kuin muuten. Tämä on laihduttajan tärkeä ymmärtää, sillä riittävä proteiinin saanti on useimmissa tapauksissa onnistuneen painonhallinnan edellytys.
"Monet nuoret alkavat hylkiä lihaa", sanoo Heljä Suuronen-Geib. "Eettisistä perusteista tulisi keskustella kokonaan erikseen, mutta epäilen, että monilla saattaa tiedostamattomana syynä olla karamellien, leivonnaisten ja leivän aiheuttama riippuvuus."
Juuri tämän riippuvuuden voittamisessa proteiiniruokavalio on osoittautunut tehokkaaksi. Sokeri- tai leipäkierteessä olevat ihmiset ovat hämmästyneet sitä, että entinen mieliruoka saattaa parissa päivässä muuttua yhdentekeväksi. Heikkona hetkenä auttaa proteiinivälipala, kermalla höystetty kupillinen tuoreita marjoja tai vaikkapa sokeriton, kookosrasvasta tehty suklaa.
Kaksiteräinen miekka
Sivistyksen syntysijoilla maanviljelys yleistyi noin 10 000 vuotta sitten. Tämä on liian lyhyt aika geneettiseen sopeutumiseen. Ihmislajin fysiologiseen muotoutumiseen on kulunut yli 2 miljoonaa vuotta. Anatomisesti täysin nykyihmisen kaltainen olento on elänyt maapallolla noin 200 000 vuotta - ja elänyt terveenä. Ehkäpä siksi, että hän oli onnellisen tietämätön leivästä, sokerikakuista, ranskanperunoista ja kevytlevitteistä.
Paleodieettien tutkijat kutsuvat viljaa ihmiskunnan kaksiteräiseksi miekaksi. Juuri maanviljelykseen siirtyminen mahdollisti räjähdysmäisen väestönkasvun, eikä maapallon väestöä enää pysty ruokkimaan ilman viljaa. Samalla ihmiskunta sai kiusakseen ennen tuntemattomia tauteja.
Puhe "hyvistä" ja "huonoista" hiilihydraateista on yksipuolista ja harhaanjohtavaa, sillä myös kokojyvävilja ja palkokasvit aiheuttavat paljon allergiaoireita ja vakavia sairauksia. Kasvissyöjäeläimet ovat kehittäneet kyvyn käsitellä viljan puolustusmyrkkyjä. Ihmisellä tällaista kykyä ei ole.
Kivikautta kiloille -kirjan mielenkiintoisinta antia on historiallinen katsaus suomalaisten geneettiseen perimään ja ravitsemuksen historiaan. Suomalaiset ovat kalastajametsästäjien jälkeläisiä. Viljaa on viljelty paljon vähemmän aikaa kuin sivistyksen syntysijoilla, ja hyvä kysymys on sekin, milloin viljasta muodostui ravinnon päälähde.
Metsästys oli tärkeä elinkeino suomalaisen maalaisväestön keskuudessa vielä 1800-luvulle tultaessa, ja kalastus vielä tätäkin kauemmin. Peruna yleistyi vasta 1800-luvulla. Varhaisin viljelty kasvi on ilmeisesti ollut nauris, jonka renessanssista geenimme varmasti pitäisivät.
"Ruisleipä ei ole suomalaista perinneruokaa", sanoo Heljä Suuronen-Geib. "Se on varsin uusi tulokas. Kalan väheneminen ruokavaliossa on hälyttävää, ja aivan käsittämätöntä on se, että ihmiset syövät pääasiassa tuontihedelmiä, kun tarjolla on kotimaisia marjoja vuoden ympäri. Ei Suomi ole mikään Kalifornia. Useimmat marjat ovat antioksidanttiominaisuuksiltaan ylivoimaisia hedelmiin verrattuna."