Kyllä Suomessa sentään osataan vanha kunnon reaalipolitiikka, niin kuin köyhässä maassa tuleekin osata. Jenkit ja englantilaiset tarvitsevat tuhansittain pommeja ja satojatuhansia miehiä Irakin palauttamiseksi kivikauteen.
Suomessa sen sijaan riittää yksi Jäätteenmäen punamultahallitus. Nordean pääekonomisti Juha Ahtola on sitä mieltä, että se vie maamme talouspolitiikan kivikauteen. Monet muut ekonomistit ovat kuulemma samaa mieltä.
Miten tämä sitten tapahtuu? Miten kivikauteen päästään rauhanomaisesti, talouspolitiikan keinoin, ilman tappamisen meininkiä? Vastausta pitää tietenkin etsiä Jäätteenmäen hallituksen ohjelmasta. Sieltä esimerkiksi sopii suunnitelma kanavan rakentamiseksi Päijänteestä Suomenlahteen, ihan vain sen takia, että saadaan kansalaisille töitä.
Tämä on hyvinkin tuttu keino talouden romuttamiseksi. Sitä on käytetty kautta historian, viimeksi Saimaan kanavassa ja television digikanavissa. Jotakuinkin syteen päädyttiin kummassakin hankkeessa, miksi siis sama ei onnistuisi myös Päijänne-kanavassa.
Voidaan jopa ajatella, että nykyaikana Päijänne-kanavakin voitaisiin rakentaa digitaaliseksi, mitä se sitten tarkoittaneekin. Jos vielä homma annetaan liikenneministeriön ja Soneran yhteiseksi urakaksi, tiellä kohti kivikautta ei pitäisi olla esteitä.
Kanavahommissa on sekin hyvä puoli, että rakentamismahdollisuudet ovat lähes rajattomat tuhansien järvien maassa. Ellei Päijänne-kanava riitä, lisää voidaan rakentaa ristiin rastiin. Esimerkiksi Oulujärvestä Vienanmereen rakennettava kanava korvaisi hankalan junayhteyden Luoteis-Venäjältä Perämerelle.
Kallavedestä Kallaveteen Pohjanlahden kautta rakennettava vuorovaikutteinen menopaluukanava tarjoaisi aivan uudenlaisia mahdollisuuksia rengasmatkailuun:
Kuopio-Raahe-Luulaja-Vaasa-Kuopio. Inarinjärven yhdistäminen Saimaaseen helpottaisi olennaisesti laivamatkailua Saariselälle erityisesti Kymenlaaksosta ja Venäjältä. Ja niin edelleen. Töitä riittää ja rahaa palaa. Jos ei pala tarpeeksi, perustetaan vielä vaikka valtion kuvaputkitehdas ja ostetaan Saksasta lisää umtsia.
Osuuspankkikeskuksen pääekonomisti Timo Lindholm puolestaan on sitä mieltä, että nyt ovat vastakkain poliitikot ja ekonomistit. Jos vaihtoehdot ovat tässä, toivoa ei taida paljon olla. Muistammehan, kun nämä ammattilaiset olivat edellisen kerran vastakkain hakiessaan työpaikka jostakin, olisiko ollut Suomen Pankista.
Työhönottaja kysyi kummaltakin, kuinka paljon on kaksi ynnä kaksi. Ekonomisti vastasi jämerästi: "Se on keskimäärin noin neljä, plus miinus 10 prosenttia, edellyttäen että parametrit pysyvät entisellään." Poliitikko sen sijaan sai työpaikan, sillä hän osasi vastata oikein: "Paljonko haluaisit sen olevan?"