Unna ja Nuuk -lastenelokuva
elokuvateatteri Starissa
(Kalliotie 6) torstaina kello 17.30.
Elokuvateatteri Starin ovesta astuu sisälle päästä varpaisiin nahkaan ja turkiksiin pukeutunut mies. Päässä olevassa turkislakissa irvistää häijysti kokonainen ketun naama ja eläimen käpälät roikkuvat turkistamineiden kauluksille. Tulijan kädessä on pitkä keihäs. Pitkävartiset nahkajalkineet on köytetty nahkaremmeillä.
Kivikauden mieshän se siinä on lähtenyt sunnuntaina elokuviin Unnaa ja Nuukia katsomaan.
Turkisten sisällä on kivikauden kylän opas Sami Viljanmaa Kierikki-keskuksesta Yli-Iistä. "On mielenkiintoista tietää, millaisen kuvan elokuva antaa kivikaudesta. Elokuvissa on lisäksi Kierikin kohderyhmä liikkeellä ja elokuvasta tultua kivikauden asiat voivat lapsia kiinnostaa", arvelee Viljanmaa.
"Katsokaapa, tänne on tullut kivikauden mies", huudahtaa lippua jonottaville lapsille Starin tiskin takaa Pirkko-Liisa Vesa.
Ilmestys ei kuitenkaan kiinnitä Vesan vinkistä huolimatta sen kummempaa huomiota. Lapset marssivat miehen nenän edestä elokuvasaliin silmää räpäyttämättä: reaktioista tai ennemminkin niiden puutteesta päätellen karva-asuisia ja kettupäisiä keihäsmiehiä tulee kadulla vastaan tämän tästä.
Lippujonossa muuan pieni elokuviin tulija liimaantuu tiiviimmin äitinsä kainaloon. Toinen lapsista tuijottaa. Eräs pieni ohikulkija säikähtää vierasta niin, että säpsähtää rajusti.
Kivikauden mies taitaa herättää enemmän pelkoa kuin kiinnostusta?
"Ehkä tässä vaiheessa, mutta kun näkee elokuvan, voi kiinnostus herätä", arvelee Viljanmaa.
"Kivikauden mies näytti mukavalta. Hienot vaatteet", tuumaa Oskari Raudaskoski.
Oskari ja Jessika Raudaskoski tulivat elokuviin mummonsa Anna-Liisa Pason kanssa. Jessikaa poikkeava elokuvissa kävijä yllätti. Oskarin mielestä turkisvaatteissa varmasti tarkenee.
Vaatteet on tehty vettä hylkivästä hylkeennahasta, kivikauden gore-texistä.
"Hylkeennahka oli rannikkoalueilla tärkeä raaka-aine", tietää Viljanmaa. Vaatteissa on myös peurannahkaa karvattomana ja karvallisena versiona. Päällysvaatteiden alla on hirvennahkapaita.
Keihään kärki on liuskekiveä ja kiinnitetty hirven jalkajänteestä tehdyllä narulla. "Eläimet hyödynnettiin monipuolisesti", hän kertoo.
Peurannahkalaukusta puolestaan löytyi Kierikin esitteiden lisäksi nahkahihnoja, kivikirves, ketunkallo, jännelangan raaka-ainetta ja alku. Löytyypä pussista myös taulakääpää sytykkeeksi nuotion virittelyyn.
Pyöreän kaulakorun tarkoitus on yksinkertaisesti koristaa. "Silloinkin on osattu kiinnittää huomiota kaunistautumiseen tai komistautumiseen", sanoo Sami Viljanmaa. Koruja tehtiin liuskekivestä, meripihkasta ja luusta.
Näytöksen jälkeen kivikauden mies on näkemäänsä varsin tyytyväinen. "Kivikausi esitettiin kohtalaisen uskottavasti", tuumii Viljanmaa.
Hän muistuttaa, että jos suurennuslasilla alkaa katsoa, löytyy aina asioita, joissa olisi parantamisen varaa.
"Se, mitä oli tehty, oli kuitenkin tehty hyvin. Lastenelokuvaksi elokuva oli hyvinkin piristävä ja aikuinenkin jaksoi kaksi näytöstä seurata. On arvostettavaa, jos fiktion keinoin pystytään herättämään kiinnostus omaan esihistoriaan", sanoo Viljanmaa.
Näytöksen jälkeen kivikauden mieheen suhtauduttiin jo tuttavallisemmin. Juttusille tultiin ja kysymyksiä esitettiin lähinnä vaatteista ja Kierikkikeskuksesta.
"Kyllä lapsista selkeästi huomasi, että elokuvan jälkeen ei enää kavahdettu", sanoo Sami Viljanmaa. Hän seisoi näytöksen ajan elokuvasalin käytävällä ja valkokankaan tapahtumien lapset seurasivat vaivihkaa myös häntä.
"Enemmän kummastusta herätti, kun kävin kotiin lähtiessä nämä kamppeet päällä kaupassa", hän toteaa.