Suuri enemmistö suomalaisista on huolissaan eriarvoistumisesta. Viime vuoden keväällä Ajatuspaja e2:ssa tehdyn kyselyn mukaan 80 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että eriarvoistuminen uhkaa yhteiskunnan rakenteita.
Samalla vastakkainasettelua eri väestöryhmien kesken on Suomessa enemmän kuin ennen. Luottamuksen henki on katoamassa.
Tuloksena on julkista syyttelyä ja katkeroitumista, kun vaikkapa hyvätuloisten ja köyhien tai koulutettujen ja kouluttamattomien maailmat eivät kohtaa.
Ajatuspajan johtajan Karina Jutilan tuoreen, railakkaasti nimetyn Pilaako eliitti Suomen? -kirjasen mukaan päättäjien kannattaa ottaa viesti kansalaisten tyytymättömyydestä vastaan ja ryhtyä toimimaan nurinkurisen kehityksen kääntämiseksi.
Vastuussa ovat kaikki puolueet, sillä kahden viime vaalikauden aikana eduskuntapuolueista jokainen on istunut hallituksessa.
Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisussa Jutila katsoo, että viime vuosien talouslaman aikana poliitikot ovat ruokkineet toivottomuutta Suomessa vähän liiankin kanssa.
Sinänsä järkevä kriisitietoisuuden lietsominen on aiheuttanut turhaa ahdistusta, joka on lamaannuttanut kansalaisia tai vaihtoehtoisesti tehnyt heistä vihaisia.
Jako ylimieliseen eliittiin ja toimeentulonsa kanssa tuskaileviin ihmisiin on revennyt pienen maan kannalta liian suureksi. Se ei lopulta ole kenenkään etu.
Vastuutonta on sekin, että osa poliittisista puolueista on käyttänyt surutta hyväkseen ihmisten pelkoja ja huolestuneisuutta menestyäkseen vaaleissa. Moni äänestäjä kokee lopulta tulleensa huiputetuksi, mikä on vaarallinen kehitys demokratiassa.
Jutila nostaa erityisesti esille osallistumisen vaaleihin eli kansanvallan perimmäisen oikeutuksen.
Pinnalta katsoen kansanvallan perusasiat ovat Suomessa kunnossa ja enemmistö on kiinnostunut äänestämisestä. Äänestysprosentit ovat nousseet eduskunta- ja presidentinvaaleissa ilahduttavasti. Silti taustalla on havaittavissa eriarvoistumista.
Hyvätuloiset ja korkeasti koulutetut äänestävät aktiivisemmin kuin huonotuloiset. Edustuksellisuus uhkaa vinoutua, kun demokratia ei käytännössä kuulukaan kaikille.
Äänestämättömyys johtuu usein syrjäytymisestä. Työttömyys ja heikko toimeentulo eivät innosta osallistumaan. Alhaisen tulotason lähiöissä asukkaista enemmistö voi jäädä vaalipäivänä kotiin. Eikä joukko ole mitenkään pieni. Tutkimusten mukaan köyhyys koskee lähes miljoonaa suomalaista.
Onkin pelättävissä, että Suomeen on syntymässä nuorten sukupolvi, joka ei pidä demokraattista vaikuttamista tärkeänä. He ovat alttiita yhteiskunnan vastaisille ideologioille.
Vaikka mistään demokratian kriisistä satavuotiaassa Suomessa ei voida puhua, on syytä ryhdistäytyä. Jutila muistuttaa, että puolueiden täytyy kehittää toimintatapojaan ja tavoittaa ihmiset paremmin. Aika on otollinen muuhunkin kuin poliittisen hienosäätöön.