Oulangan tutkimusaseman johtaja Pirkko Siikamäki ja kenttämestari Markku Rontti mittasivat maanantaina radioaktiivisen säteilyn voimakkuutta Juomasuon vanhalla kaivosalueella Käylässä.
Kalastusseura Siilasmajan killan Mika Flöjt oli kierrellyt alueella ja saanut arveluttavia mittaustuloksia harrastemittarillaan.
"Alue olisi hyvä tutkia oikealla mittarilla", Flöjt perustelee.
Oulangan tutkimusasema on mukana Euroopan talouskomission Eurooppaa koskevassa ilman epäpuhtauksien seuranta- ja arviointiohjelmassa, joten sieltä löytyy tilanteeseen sopiva mittari.
Kenttämestari Markku Rontti vääntää mittarin päälle ja alkaa kävellä vanhalla kaivosalueella.
Mittari alkaa piipata toisaalla vähän kovempaa ja toisaalla hiljempaa.
"0,11 mikrosievertiä tunnissa näyttää nyt, ja tuolla murskeessa arvo oli 0,94", Rontti luettelee arvoja.
Arvo nousee äkisti ison, ruskehtavan kiven luona ja Rontti vie mittarin aivan kiinni murikkaan.
Mittari näyttää 17,3 mikrosievertiä tunnissa.
Käylässä ei
säteile liikaa
Säteilyturvakeskuksen Pohjois-Suomen aluelaboratorion johtaja Dina Solatie kuitenkin rauhoittelee kuusamolaisia.
"Ei tuollaisista arvoista tarvitse vielä olla millään tavalla huolissaan. Noilla arvoilla ei ole terveydellisiä vaikutuksia", Solatie sanoo.
Suomessa keskimääräinen ulkoinen taustasäteilytaso vaihtelee alueesta, vuodenajasta ja vallitsevasta säätilasta riippuen välillä 0,05-0,30 mikrosievertiä tunnissa.
Alueellinen vaihtelu on seu-
rausta kallio- ja maaperän uraanipitoisuuseroista.
"Suomen maaperä on uraanipitoista. Graniittipitoinen kivi sisältää uraania paljon ja tämä iso kivi on todennäköisesti ollut erittäin uraanipitoinen. En ehkä kantaisi sitä sänkyni viereen", Solatie tuumaa.
Juomasuolla tehtiin 90-luvun alussa kultakaivoskokeilu, joten säteilyn määrä voinee johtua osittain myös kokeilusta jääneestä rikastusjätteestä.
"Suomessa on yksi vanha uraanikaivos, joka sijaitsee Enon Paukkavaarassa. Siellä säteilyarvot ovat varmasti kovempia, eivätkä sielläkään terveydelle haitallisia", Dina Solatie sanoo.
Lentokoneessakin säteilee
Solatien mukaan Säteilyturvakeskuksen tavoitteena on, että väestö ei saisi mistään yhteensä yli yhtä millisievertiä ylimääräistä säteilyä vuodessa.
Käylän kivellä pitäisi istua noin sata tuntia, jotta arvo täyttyisi.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi keuhkoröntgenistä ihminen saa 0,1 millisievertiä säteilyä ja neljän tunnin lentomatka kymmenen kilometrin korkeudessa aiheuttaa noin 0,02 millisievertin säteilyannoksen.
Lentokoneessa säteilyannoksen aiheuttaa kosminen säteily, joka on voimakkaampaa ilmakehän ylemmissä kerroksissa.
Kaloja pitäisi syödä monipuolisesti
Kalastusseura Siilasmajan killan Mika Flöjtin mukaan joku on istuttanut siikoja Juomasuon lammikkoon.
Dina Solatien mukaan kaloihin kertyy helposti uraanista hajonneen radonin hajoamistuotetta poloniumia.
Säteilyturvakeskus on tutkinut Enon Paukkavaaran alueen kaloja, joiden polonium-pitoisuudet ovat olleet 20-kertaisia.
"Pitoisuudet ovat silti pieniä. Paukkavaaran särkiä pitäisi syödä 18 kiloa, jotta yksi millisievert täyttyisi. Pienten järvien kaloja pitäisi kuitenkin syödä monipuolisesti, eikä vain yhtä petokalaa", Solatie suosittelee.