Ulkopoliittinen johto aikoo ottaa uudestaan kantaa siihen, voiko Afganistaniin viedä Suomesta aseita. Lakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin kirjattu perussääntö on yhä hyvä: sotaa käyviin maihin ei pidä viedä Suomesta.
Afganistanissa vierailleelle puolustusministeri Jyri Häkämiehelle tehtiin suora ehdotus. Maan presidentti Hamid Karzai pyysi Suomelta 100 000 käytöstä poistettua Kalashnikov-rynnäkkökivääriä. Näitä tarvittaisiin Afganistanin turvallisuustilanteen rauhoittamiseen. Häkämies ei antanut kysyjälle selkeää vastausta, mutta lupasi asian tutkintaa.
Karzain toivetta voi ymmärtää. Afganistanin turvallisuustilanne on huono, minkä myös Häkämies itse vierailunsa aikana totesi. Vaikuttaa siltä, että Naton alaisuudessa toimivat 37 000-miehiset kriisinhallintajoukot, sata suomalaista mukaan lukien, pystyvät vain jarruttelemaan maan epävakauden kasvua.
Vuosikymmenten taistelujen jälkeen Afganistanin nopea rauhoitus vaikuttaa lähes toivottomalta, kun väkivaltaa alueella lietsovat myös ulkopuoliset tahot, kuten äärimuslimit. Yhdysvallatkin on terroristijahdissaan turvautunut enimmäkseen voimaan ja kerännyt itselleen siten uusia vihollisia.
Suomalaisten rynnäkkökiväärien loppukäyttäjien olisi kertoman mukaan määrä olla Afganistanin poliiseja, sotilaita ja rajavartijoita. Kun yhteiskuntaa rakennetaan raunioista, tarvitaankin turvallisuutta ja järjestysvaltaa.
Afganistanin Pakistanin-puoleinen raja päästää läpi maan asioihin sekaantuvia ulkomaisia taistelijoita ja muita rikollisia. Reitti pitäisi saada tukittua. Armeijan ja poliisien pitäisi pystyä vastaamaan kapinallistoimintaan myös maan sisällä.
Siitä huolimatta Suomen aselahjoitus Afganistaniin olisi kaikkea muuta kuin ongelmaton. Pahimmassa tapauksessa se olisi bensiinin ruiskutusta liekkeihin. Afganistanin yhteiskunta kun ei ole edelleenkään vakaa eikä järjestäytynyt, vaan muun muassa hyvin korruptoitunut.
Keskusvalta pitää järjestystä lähinnä Kabulissa, kun muualla maassa todellisina vallanpitäjinä ovat usein paikalliset sotaherrat klaaneineen. Miten sadantuhannen rynnäkkökiväärin jakelu voidaan tällaisessa maassa hoitaa niin, että ne kulkeutuvat ja jäävät edes pääosin niihin käsiin, joihin ne on tarkoitettu? Tehtävä vaikuttaa mahdottomalta.
Aseiden luovutuksesta päättää hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta presidentti Tarja Halosen johdolla. Asia ei ole valiokunnalle uusi, koska sama kysymys oli siellä esillä jo viime syksynä.
Tuolloin hallitus näytti ehdotukselle punaista valoa, koska Suomi ei kansainvälisten sopimusten ja oman lainsäädäntönsä nojalla voi vielä aseita sotatoimialueelle. Häkämies on väläytellyt viennin olevan mahdollista, mutta se voi olla myös pelkkää kohteliaisuutta.
Pääministeri Matti Vanhasen kommentit ovat olleet epäileviä. Olisi suuri yllätys, jos presidentti lämpenisi ajatukselle, kun Afganistan on yhä samanlaisessa puolittaisessa sotatilassa kuin edellisen päätöksenkin aikaan. Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja onkin jo ehättänyt toteamaan, että vanhaa päätöstä ei ole syytä muuttaa.
Afganistan tarvitsee kansainvälistä apua. Rynnäkkökiväärien sijasta ajatus esimerkiksi radiopuhelinten, generaattoreiden ja muun siviilimateriaalin lahjoituksesta on paljon kannatettavampi. Myös järjestysvallalle annettu koulutus- sekä yleinen jälleenrakennusapu sopivat paremmin Suomen panokseksi. Tällaiset lääkkeet ovat luoneet kestävää kehitystä moniin muihinkin kriisipesäkkeisiin.