Mikko Haapakoskesta on Kalevassa kerran aikaisemminkin tehty lähes koko sivun juttu kommentteineen, kainalojuttuineen, faktalaatikoineen.
Tästä on aikaa kolmisen viikkoa yli 22 vuotta, jolloin Haapakoski saapui Oulun lentokentälle alle 20-vuotiaiden maailmanmestarina. Ainoana kärppäläisenä, kultamitali kaulassa, kukat kädessä.
Nyt Haapakoski on heti perään etusivun ykköskamaa, vaikka hänen työsopimuksensa Kärppien päävalmentajana alkaa vastaa vappupäivänä. Onhan selvää, että hän koordinoi ensi kauden edustusjoukkueen suuntaviivoja jo nyt, vaikka virallisesti kaikki energiavarat on ladattu tämän kauden joukkueen menestyksen eteen.
Kukapa ei haluaisi tietää, minkälaista jääkiekkoa pelataan Haapakosken valmentamassa joukkueessa.
"Liikkuvaa, nopeaa peliä, jossa on kamppailuvoimaa ja kiekollista taitoa", kuuluu vastaus.
Haapakosken valinta Kärppien uudeksi päävalmentajaksi mukailee täysin linjaa, jota Kärpät on lanseerannut jo pitkään. Pohjoissuomalainen, kärppähenkinen, riittävän kokenut ja entinen huippupelaaja.
Kärpät tunnusteli Haapakosken halukkuutta jo kaksi vuotta sitten ennen Matti Alatalon värväämistä, mutta tuolloin aika ei ollut kypsä. Kun Alatalon tulevaisuuden kuviot putkahtivat tiedotteen kautta julkisuuteen juuri joulun alla, Kärpät olisi osoittanut suoranaista hölmöyttä, jos se ei olisi antanut Haapakoskelle mahdollisuutta nousta yhtä porrasta ylemmäksi.
Jos Haapakoski tulkitsee kannattajien tunnot oikein, hänellä ja urheilutoimenjohtaja Harri Aholla on ensi kauden kokoonpanoa muokatessaan vain yksi vaihtoehto. Joukkueen pitää olla rakenteeltaan ja hengeltään mahdollisimman kärppäläinen, ja kaikkien ulkopuolisten vahvistusten pitää täyttää profiilipelaajan tunnusmerkit.
Faneja on nimittäin vuosi toisensa jälkeen kiukuttanut kaikkein eniten se, että joukkueeseen hankitaan "toisen luokan" vahvistuksia, jotka vievät omilta pelaajilta pelipaikkoja.
Nytkin on herännyt kysymys, miksi Tomi Pekkalalle ei löytynyt tilaa joukkueessa? Miksi Joonas Donskoi ei ole saanut uutta näyttöpaikkaa loukkaantumisensa jälkeen? Miksi Juhamatti Aaltonen päätti etsiä uralleen uudet koordinaatit jo kesällä. Eikö persoonallisuuksille ole tilaa?
Mitä enemmän vettä on virrannut Oulujoen paksun jään alla, sitä enemmän on tullut aprikoitua Mikael Granlundin ratkaisua vaihtaa kuin väkipakolla univormunsa HIFK:n väreihin. Tekikö tämä superlahjakkuus sittenkin uransa kannalta parhaimman mahdollisen siirron?
Ja vielä: miksi tshekkivahvistusten aktiivisuus omassa puolustuspelaamisessa on ollut pahasti tuuliajolla?
Kapellimestarin puikko on toki edelleen Alatalon hyppysissä, mutta Haapakosken vaikutus päivittäisessä toiminnassa on ilmeinen. Ainakin hän tietää, mitä voittamiseen tarvitaan.
"Asioita oppii, kun pitää silmät auki", kuuluu Haapakosken motto.
Hän on aina ollut kivan jätkän maineessa.
Ensi kaudella selviää, onko hän myös riittävän kova.
jouko.vuorjoki@kaleva.fi