Paikkakunnan liikennekulttuurin leimaa helposti pataluhaksi yksittäisten tapausten vuoksi. Toisaalta taas vaikkapa toisen kiittäminen tai anteeksipyyntö voi kallistaa vaakakupin hyvinkin suosiolliseksi.
Pohjoisten kaupunkien välillä on vissi ero varsinkin kuskien sosiaalisissa taidoissa, Pohjois-Pohjanmaalla seitsemän ja puoli vuotta kuljettajantutkintoja vastaanottanut Tapio Mäkinen väittää ja kutsuu mielipiteillään debattiin.
"Raahe ja Kemi ovat samantyyppisiä: ajetaan laput silmillä, pitäen tiukasti kiinni omista etuoikeuksista. Ajatellaan, että minä menen tästä nyt, tämä on minun oikeuteni. Ehkä tässä näkyy teollisuuspaikkakunnan perinne, kun töistä halutaan päästä väsyneinä kotiin mahdollisimman pian", Mäkinen arvelee.
Torniossa puolestaan näkyy hänen mukaansa kohteliaamman ruotsalaisen liikennekulttuurin vaikutus. Mäkinen nostaakin Tornion omien kokemustensa perusteella malliksi muille.
"Vuorovaikutustaidot ovat aivan eri luokkaa. Siellä annetaan tilaa muille ja ymmärretään luovuttaa oikeuksia muille, jotta liikenne olisi sujuvaa. Torniolaiset siis näkevät kokonaisuuden laajemmin."
Ruotsalaiset kohteliaampia
Jos hyvät tavat tarttuvat, näin voi käydä tietysti huonoillekin piirteille, mikä voisi selittää kaupunkien väliset erot liikennekulttuurissa. Mutta Torniossakin taitavatkin erottua hyvätapaisuudellaan nimenomaan ruotsalaiset kuskit, mikäli on torniolaista taksikuskia Tapio Tervoa uskominen. Hän toivoo, että suomalaiset ottaisivat ruotsalaisista mallia.
"Maiden ajotavoissa on eroa melkein kuin yöllä ja päivällä. Ruotsissa ollaan kohteliaampia ja annetaan ystävällisesti tietä", Tervo sanoo.
Liikkuvan poliisin ylikonstaapeli Markku Nygård ei ylipäätään niele väittämää, että merkittäviä eroja pienten paikkakuntien välillä esiintyisi.
"Liikenne on vähäistä niin Kemissä, Torniossa kuin Raahessakin. Yksittäiset tapaukset lyövät varmasti silmille", Nygård sanoo ja ihmettelee samaan hengenvetoon kuitenkin sitä, miten kiltti ja joviaali ihminenkin voi muuttua, kun peltikotteron sisään astuu.
"Selvästi havaittava ilmiö on joka paikassa se, että kiusanteko on lisääntynyt. Esimerkiksi silloin hidastellaan, kun tiedetään ettei voi ohittaa."
Tapani Mäkinen kehottaa miettimään mielessään hetkiä, jolloin ärsyyntyy.
"Pintaa syvemmälle mennään, kun puhutaan provoiduksi tulemisesta ja vastaprovosoinnista sekä syistä niille. Jollakin tämä johtuu omasta egosta, jotakuta ärsyttää tietty automerkki, joku taas hermostuu maleksimisesta. On syytä miettiä, miten hallita itsensä", Mäkinen sanoo ja muistuttaa, että kiitoksella tai anteeksipyynnöllä voi pelastaa toisen päivän.
Ylinopeutta ja
punaisia päin
Oulun ongelmakohdiksi Mäkinen nostaa sen, että täällä ajetaan ylinopeutta ja Helsinkiinkin verrattuna paljon päin punaisia.
"Se ei auta liikenteen sujuvuutta, että valoihin ryntäillään. Lisäksi Oulussa suojaamattomat tienkäyttäjät kuten jalankulkijat ja pyöräilijät joutuvat luopumaan oikeuksistaan. Tämän tilanteen parantamiseksi on vaikea keksiä ratkaisua", hän sanoo mutta vakuuttaa perussääntöjen riittävän pitkälle.
"Vuorovaikutus on vastuuta itsestä ja muista. Ollaan yhteydessä muihin tienkäyttäjiin katseella, jolloin tiedetään missä he ovat. Peilien kautta seurataan takana kulkevaa liikennettä, päätä kääntämällä nähdään sivuille. Harvoin tulee onnettomuuksia, jos kaksi tienkäyttäjää näkevät toisensa!"
Aivan konkreettisena parannusehdotuksena Mäkinen ehdottaa ajoratamerkintöjen maalaamista katuosuuksille, joilla on kolme kaistaa. Tällaisiksi paikoiksi hän nimeää niin kutsutun Miljoonamontun, Tuiran sillat ja Kajaaninkadun.