Pääkirjoitus

Kiu­sal­li­nen tapaus sel­vi­tet­tä­vä – mi­nis­te­ri Leppä joutuu sel­vit­tä­mään edel­tä­jän­sä keit­tä­mää soppaa

Metsähallituksen pääjohtajasoppa kaipaa selvitystä siitä, miten johtajasopimusta ja johtajaselvitystä olisi pitänyt tulkita.

Metsähallituksen entisen pääjohtajan Pentti Hyttisen eroon liittyy aineksia, jotka kaipaavat selvitystä. Keskeinen kysymys on, oliko johtajasopimus ja erotilanne sellainen, että se oikeutti avokätiseen erokorvaukseen vai ylittikö Metsähallitus harkintavaltansa. Jälkipyykki jatkuu, sillä maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä odottaa selvitystä. Kanteluja on tullut myös oikeuskanslerin virastoon.
Metsähallituksen entisen pääjohtajan Pentti Hyttisen eroon liittyy aineksia, jotka kaipaavat selvitystä. Keskeinen kysymys on, oliko johtajasopimus ja erotilanne sellainen, että se oikeutti avokätiseen erokorvaukseen vai ylittikö Metsähallitus harkintavaltansa. Jälkipyykki jatkuu, sillä maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä odottaa selvitystä. Kanteluja on tullut myös oikeuskanslerin virastoon.
Kuva: Anssi Jokiranta

Metsähallituksen pääjohtajasoppa kaipaa selvitystä siitä, miten johtajasopimusta ja johtajaselvitystä olisi pitänyt tulkita.

Tapaus on kiusallinen keskustalle, kun ministeri Leppä joutuu pesemään edeltäjänsä likapyykkiä.

Jälkipyykki Metsähallituksen entisen pääjohtajan Pentti Hyttisen erosopimuksesta ja hänen johtamistavoistaan tehdystä selvityksestä jatkuu vilkkaana. Metsähallituksen kannalta kiusallinen soppa kaipaa perinpohjaista selvitystä siitä, miten johtajasopimusta ja selvitystä olisi erotilanteessa pitänyt tulkita.

Tapahtumat herättävät kysymyksiä. Hyttinen kertoi elokuussa eroavansa tehtävistään läheisensä sairastumisen takia. Eroilmoitus tuli juuri ennen kuin valtion liikelaitoksen hallituksen oli määrä käsitellä selvitystä pääjohtajan arvostelua herättäneistä johtamistavoista. Eroilmoituksen takia selvitystä ei otettu käsittelyyn.

Myöhemminpaljastui, että Hyttinen saa läksiäisiksi irtisanomisajan palkan kuudelta kuukaudelta ja kuuden kuukauden palkkaa vastaavan erokorvauksen. Kyse on yli 200 000 euron korvauksesta. Pääjohtajan työvelvoite on loppunut, ja tehtävä on pantu jo hakuun.

Kultaiset kädenpuristukset ovat yritysmaailmassa tavallisia. Johtajat saavat korvauksia, kun potkut yllättävät. Yksityiset työnantajat voivat palkita lähtijät avokätisesti riippumatta siitä, missä olosuhteissa ero tapahtuu. Julkisin varoin toimivissa laitoksissa ei voida toimia yhtä riippumattomasti.

Metsähallituksen hallituksen puheenjohtaja Timo Laitisen keskiviikkoinen tiedote lisää hämmennystä. Laitisen mukaan Hyttisen johtamisselvitys otettiin sittenkin hallituksen käsittelyyn.

Selvityksen nojalla Hyttinen ei olisi jatkossa nauttinut hallituksen luottamusta. Hyttisen johtaminen koettiin puutteelliseksi ja osin epäasialliseksi. Hyttisellä oli siis näköpiirissään ilmeiset potkut.

Laitisen mukaan pääjohtajan toimitusjohtajasopimuksen päättämisestä ja kuuden kuukauden erorahasta sovittiin Hyttisen kanssa yhteisesti. Metsähallitus katsoo toimineensa tavanomaisen käytännön ja hyvän hallintotavan mukaisesti.

Mikä siis lopulta johti pääjohtajan eroon, mitä oli sovittu ja kenen kanssa? Olivatko johtajasopimus ja erotilanne sellaisia, että ne oikeuttivat avokätiseen erokorvaukseen vai ylittikö Metsähallitus harkintavaltansa? Varsinkin, kun taustalla leijui pääjohtajan johtamistapoja arvosteleva selvitys.

Onkin aiheellista, että Metsähallitus antaa maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle (kesk.) selvityksen Hyttisen erokorvauksen perusteista. Myös oikeuskanslerin virastoon on tullut asiasta kanteluja.

Jupakka on kiusallinen keskustalle. Leppä joutuu pesemään edeltäjänsä likapyykkiä. Varoitusvalot vilkkuivat punaista jo siinä vaiheessa, kun Hyttinen nimitettiin pääjohtajaksi 2016.

Silloinen maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) ajoi Hyttisen väkisin Metsähallituksen johtoon, vastoin keskustan eduskuntaryhmän tahtoa. Tiilikainen sai eduskuntaryhmältään asiasta harvinaisen kirjallisen varoituksen.

Metsähallituksen tapausta ei pidä painaa villaisella vaan selvittää, mikä meni vikaan, ylitettiinkö harkintavalta ja onko aihetta tarkentaa omistajapoliittisia linjauksia.