Mittavat irtisanomiset ovat aina ikäviä, mutta juuri tuloneuvottelujen aattona ne tulehduttavat ilmapiiriä pahasti. Vaikka väkeä ei varmasti vähennetä kevyin perustein, nyt olisi paljon syitä tavallista suurempaan malttiin.
Metsäteollisuusyhtiö UPM:n ilmoitti maanantaina ja konepajakonserni Metso torstaina suurista irtisanomisista. Edellinen aikoo vähentää 750, jälkimmäinen 450 työntekijää Suomesta. Muiden maiden yksiköiden vähennykset mukaan lukien Metso vähentää 700 henkilöä. Myös eräät pienemmät yritykset ovat ilmoittaneet syyskesän aikana irtisanomisista.
Aika irtisanomisille ei koskaan ole hyvä, mutta juuri tuloneuvottelujen aattona ne vaikuttavat ikävällä tavalla ilmapiiriin. Työnantajat voivat joutua maksamaan neuvottelupöydässä korvauksen jäsenyritystensä kustannusten kevennyksistä.
Yritysten kannalta aika saattaa muutenkin olla väärä, sillä talous osoittaa selvitä nousun merkkejä. Osaavan työvoiman hankinta ei onnistu kovin nopeasti koskaan. Erityisen hankalaa se on noususuhdanteessa. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla nosti perjantaina talousennustettaan tuntuvasti. Uusi arvio on, että Suomen talous kasvaa tänä vuonna 3,2 prosenttia. Se on 0,3 prosenttiyksikköä enemmän kuin kesäkuun ennuste. Eikö kasvu viittaa tuotannon laajentamistarpeisiin?
Kaikki palkansaajien keskusjärjestöt närkästyivät irtisanomisaallosta. Erityisen kitkerinä ollaan nyt korkeasti koulutettujen Akavassa. Viime aikojen väen vähennys koskettaa myös ylempiä toimihenkilöitä. Akavan puheenjohtaja Risto Piekan mukaan se heikentää selvästi keskitetyn tulosopimuksen mahdollisuuksia. Siitä muistutti myös Ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestön YTN:n ja Insinööriliiton puheenjohtaja Matti Viljanen Akavan työmarkkinaseminaarissa.
Viljanen luonnehti massairtisanomisia osoitukseksi työnantajaleirin täydellisestä epäinhimillisyydestä. Tällaisessa tilanteessa ylisanat ovat ymmärrettäviä, mutta varmaan puheet arviointikyvyn pettämisestä olisivat kuulostaneet uskottavammilta.
Viljanen huomautti tämän mittaluokan irtisanomisten sysäävän jopa kokonaisten kuntien talouden epätasapainoon. Vaara on todellinen. Osa irtisanomisista merkitsee muutaman kunnan viimeisen suuren työnantajan loppumista. Myös hallitus joutuu paneutumaan pulmaan vakavasti.
Palkansaajajärjestöjen vastaus on vaatimus irtisanomissuojan tiukentamisesta. Se on käsitettävää, mutta ei toteutuessaan välttämättä parantaisi ainakaan työllisyyttä. Mitä hankalampaa yrityksille on vähentää työvoimaa kysynnän laskiessa, sitä varovammin suhtaudutaan aina uuden väen palkkaamiseen.
Koko kansantalouden tulevaa kehitystäkin katsoen irtisanomiset ovat arveluttavia. Suurissa irtisanomisissa työvoimasta poistuu pysyvästikin sellaista väkeä, jolla olisi vielä paljon annettavaa työelämässä. Heidän panostaan tarvitaan kipeästi muutaman vuoden kuluttua, kun työvoiman määrä kääntyy laskuun. Lukuisia kertoja on koettu, että työpaikastaan ulos joutuneita on turha houkutella takaisin työelämään, jos he ovat olleet sieltä pois muutaman vuoden.
Irtisanomisten vaikutuksia tulisikin kyetä pehmentämään niin, että mahdollisimman suuri osa kohteeksi joutuvista pääsisi välittömästi työllistävien toimien piiriin. Sellaisia voisivat olla vaikkapa lisäkoulutus, opastus yrittäjyyteen ja työvoimapulaa potevien yritysten esittely. Niitäkin Suomessa on jo nyt ja on ollut myös suurtyöttömyyden aikana.