Suomen Pankin eläkkeelle jäänyt johtokunnan jäsen Sinikka Salo ja keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen ovat kertoneet tulleensa työpaikkakiusatuiksi.
Salo on lieventänyt Suomen Kuvalehden haastattelussa antamaansa vihjailevaa lausuntoa kertomalla puhuneensa asiasta yleisellä tasolla. Hän ei liioin ole yksilöinyt tarkemmin, kuka ja miten häntä on kiusattu.
Korhonen puolestaan nimesi työpaikkakiusaajakseen keskustan puoluehallituksen, jossa häntä oli kuulemma haukuttu reippaasti. Puoluehallitusta johtaa keskustan puheenjohtaja, joten sormi osoittaa myös entiseen pääministeriin Matti Vanhaseen.
Vähättelemättä kummankaan henkilön kiusaamiskokemusta heidän ajoituksensa on pahasti jälkijättöistä. Kovan luokan ammattilaisina ja johtotehtävissä kouliintuneina he olivat asemansa puolesta tehtävissä, joissa asioista ollaan erimielisiä ja niistä voidaan käydä kovaakin vääntöä.
Vahvana tasa-arvonaisena profiloitunut Salo ja kovana puolueiskurina kunnostautunut Korhonen ovat persoonia, jotka eivät kovin uskottavasti pysty antamaan kasvoja työpaikkakiusaamiselle.
Työpaikkakiusaaminen on vakava asia, johon työnantajan pitää puuttua. Pahimmillaan kiusaaminen voi johtaa itsetunnon romahtamiseen, sairauslomakierteeseen, mielenterveysongelmiin ja ennenaikaiseen eläköitymiseen.
Työpaikkakiusaaminen on usein järjestelmällistä ja jatkuvaa, jossa työntekijä suljetaan työyhteisön ulkopuolelle, häntä mitätöidään, ei anneta tietoa, työvälineitä tai työtehtäviä.
Usein työpaikkakiusaamiseen kuuluu valtasuhde, jossa työntekijän on vaikea puolustautua. Saloon ja Korhoseen näitä kiusaamisen piirteitä on vaikea yhdistää.