Kun 160 000 suomalaista joutuu päivittäin työpaikkakiusauksen kohteeksi, tulevat uudet kieltopykälät vuoden vaihteessa tarpeeseen. Kiusaamista havaitsevan ei kuitenkaan pidä jäädä odottelemaan. Asiaan on puututtava heti.
Työpaikkakiusaus on ilmeisesti jopa yleisempää kuin koulukiusaaminen. Kaava on raadollisempikin kuin oppilaitoksissa. Työpaikoilla esimies kuuluu usein kiusaajiin. Kouluissa opettajat ovat onneksi kovin harvoin mukana puuhassa, joka tekee kiusauksen kohteen elämän sietämättömäksi.
Jos esimies kuuluu kiusaajiin, apua on haettava joko hänen yläpuoleltaan tai työpaikan työsuojeluvaltuutetulta. Vaieten ei pidä jäädä kärsimään.
Vuodenvaihteessa voimaan tuleva uusi työturvallisuuslaki tulee kiusaamisen kieltävine pykälineen suureen tarpeeseen. Kiusauksen uhriksi on todettu Suomessa joutuvan päivittäin 160 000:n työntekijän. Häirintä ja epäasiallinen kohtelu määritellään uudessa laissa selkeästi. Vaikka kaikkia säädöksiä yritetään kiertää, jo tieto uudesta laista saanee monet ajattelemaan tekemisiään. Niin täytyy ollakin.
Erityisen hyvin kävisi, jos tieto lain sisällöstä osaltaan tervehdyttäisi työelämää eikä säädöksiä tarvitsisi koskaan testata oikeudessa. Se jäänee kuitenkin turhaksi toiveeksi. Ehkäpä ensimmäisillä oikeustapauksilla on kova vaikutus. Työpaikkakiusaamisesta rapsut saavat aikaihmiset joutuvat häpeään, johon he ovat ehkä halunneet painaa jonkun työtoverinsa.
Hämmästyttävän monissa tapauksissa rinki kohteen ympärillä on aukoton. Ani harva haluaa tai uskaltaa nousta joukon kaltoin kohteleman tueksi. Kannattaa muistaa, että myös vaikeneminen ja selän kääntäminen kiusatulle on asiattoman kohtelun epäsuoraa hyväksymistä.
Eräillä työpaikoilla, muun muassa Oulun yliopistossa, on ryhdytty aktiivisesti valmistautumaan uuteen lakiin. Toimintaohjeet työpaikkakiusaamisen estämiseksi selventävät, että puuha on aivan muuta kuin jokapäiväisiä ristiriitoja. Lain rajoja rikotaan, kun jotakin työyhteisön jäsentä yritetään alistaa pitkän ajan kuluessa kohtelemalla häntä epäasiallisesti.
Kiusatuksi itsensä tuntevaa rohkaistaan yliopiston ohjeissa puhumaan asiasta suoraan kiusaajille ja esimiehilleen. Se olisi suorin katkaisukeino, mutta sellainen onnistunee harvoin. Tärkeintä onkin tietää, että yksin ei tarvitse jäädä. Esimies, työyhteisön ulkopuolinen työsuojeluvaltuutettu tai työterveyshenkilöstö ovat muita kyseeseen tulevia auttajia.
Monesti on koulukiusaamisen yhteydessä sanottu, että lapsi on laumassa julma. Lohdullista olisi, jos ihminen jalostuisi aikuistuessaan. Totuus on kuitenkin karu. Ihminen osaa täysi-ikäisenä olla paljon lasta ilkeämpi. Jotkut karaistuvat ikääntyessään kestämään jatkuvia loukkauksia. Eivät kuitenkaan kaikki. Ja juuri herkimpiä usein höykkyytetään henkisesti.
Kiusaus ei tietystikään ole vain suomalaiseen yhteiskuntaan tai työelämään pesiytynyt vitsaus. Tärkeää on silti oivaltaa, että muita parempiakaan emme ole. Emme ainakaan vielä. Mahdollisuuksia nousta kansainvälistä keskiarvoa paremmiksi sentään on. Se on helppoakin. Onnistuminen riippuu vain meistä itsestämme, ei mistään ulkopuolisesta tekijästä.
Meikäläiseen perinteeseen liittyvä hiljainen kärsiminen ja itseensä käpertyminen on näissä asioissa heitettävä päättäväisesti syrjään. Myös kiusaamiseen syyllistyvien etu on, että he tajuavat ja huomaavat itsekin käytökseensä liittyvän vastenmielisen piirteen ennen kuin lain koura tulee väliin.