timo.paakki@kaleva.fi
Määrätietoinen kiusaamisen karsinta kouluista ansaitsee kaiken mahdollisen tuen. Ihailtavasti oppilaat ovat paikoin ryhtyneet itse torjumaan raskasta mielipahaa aiheuttavaa ilmiötä.
On ahdistavaa lukea kiusattujen kertomuksia kohtalostaan. Kouluvuosien pitkä jono jää syvästi kaikkien mieleen, hyvässä ja pahassa.
Omalta kouluajaltani en muista erityisiä oppilaiden välisiä kiusaamisjupakoita. Toivottavasti kukaan koulukavereistani ei koe minunkaan syyllistyneen niin ala-arvoiseen käytökseen. Mieleen on jäänyt vain paljon hyviä koulutovereita. Joitakin opettajiakin sitä muistaa, jonkin verran jopa heidän opetuksiaan.
Hiljan kävin mielenkiintoista keskustelua kahden hienon ihmisen kanssa elämän monista ilmiöistä, myös koulusta. Siinä yhteydessä puhe siirtyi musiikkiin, laulamiseenkin.
Tuossa tilanteessa muistuivat omat surkeat yritykseni laulaa säestyksen mukana. Koulun yksinlaulukoe oli vuoden hirvittävin tapahtuma. Pelkäsin sitä etukäteen raskaasti. Ujo poika ja etukäteen tuhoon tuomittu yritys onnistua toisten edessä oli karmaiseva yhdistelmä. Tulin jopa ajatelleeksi, että laulukoe on koulujärjestelmän juuri minuun kohdistamaa kiusaamista. Olinhan luokan ehdottomasti kehnoin laulaja.
Ällistyttävää kyllä, yksinlaulukoe luokan edessä järjestetään joissakin kouluissa edelleen. Pienimuotoisen gallupin jälkeen paljastui, että yhä on lapsia, jotka joutuvat jännittämään tuota niin epäoikeudenmukaista tapahtumaa. Tilanne on toki mukava niille, jotka pitävät esiintymisestä ja pystyvät laulamaan oikein. Joillekin toisille se on erittäin ahdistavaa.
Puhelu koulualan asiantuntijalle selvitti, että päätöksen laulukokeen muodosta tekee aina opettaja. Hän muistutti, että koulun tehtävä on opettaa myös esiintymään. Niin onkin. Mutta esiintymiseen voi valmentaa aineissa, joissa lapsi tietää voivansa parantaa osaamistaan. Oppilas voi opetella vaikkapa matematiikan taitoja niin, että laskeminen taululla onnistuu. Oppilas voi pitää esitelmän, johon on hankkinut ennalta vahvat asiatiedot. Keskustelutaitoakin voi kehittää.
Oman sävelkorvansa parantaminen on mahdotonta.
Opetushallituksella on tässä ohjeistuksen paikka. Ei koulujärjestelmän sisällä saa olla ilmiselvää kiusaamista.
Eihän matikan koettakaan posmiteta ääneen kaikkien kuullen. Osaaminen tai osaamattomuus tulee vain opettajan tietoon. Laulukoe kuuluu säilyttää siinä kuin muidenkin taitoaineiden testaus, mutta se voidaan tehdä vain opettajan läsnäollessa.
Koulunajoiltani muistan kerran niin käyneenkin. Tosin siitäkin jäi syyllisyyden tunteita. Todistukseeni ilmaantui laulusta kahdeksikko tavanomaisen säälikuutosen sijasta. Tottakai tiesin, että numero oli vaihtunut jonkun toisen kanssa. En saanut menneeksi opettajan puheille, että asia olisi oikaistu. Joku onneton luokkatoverini sai sinä vuonna liian kehnon numeron laulamisestaan.
Niin pahoja nuo kokemukset olivat, että jännitin omien lasteni puolesta heidän vastaavia kokeitaan. Onnekseen he ovat perineet äitinsä musiikillista(kin) osaamista.
Olen keskustellut vuosien varrella aiheesta muutaman kohtalotoverin kanssa. Jotkut sanovat saaneensa koulussa musiikkia vastaan tehorokotuksen. He eivät edes kuuntele sitä vapaaehtoisesti. Kaikille surkeille laulajille ei sentään ole käynyt niin, ei minullekaan. Nautin monenlaisesta musiikista. Sen kuunteleminen tuottaa suurenmoisia tunteita ja rentouttaa. Sääli, jos koulu vie joiltakin sen ilon.