Minua on jo pitkään kiehtonut ajatus siitä, että kotikaupunkini Oulu nousisi maailmankartalle maailman parhaimpana koulukaupunkina. Täällä olisivat maailman parhaat opettajat ja oppilaat sekä maailman uudenaikaisimmat opetusmenetelmät. Miltä ajatus tuntuu?
Oulun kaupungin vahvat koulukaupungin perinteet velvoittavat etsimään uutta. Myös teknologinen osaaminen on edelleen Oulun vahvuus. Kun tähän lisätään Oulun yliopiston korkeatasoinen kasvatustieteellinen tiedekunta, niin eiköhän perinteestä, tutkimuksesta ja digitaalisen maailman ymmärryksestä voisi syntyä uutta puhtia Suomen peruskoulun kehittämiseksi?
Opetusministeri Krista Kiuru innostuisi varmasti Oulun omaehtoisesta, peruskoulun kehittämiseen tähtäävästä kokeilutominnasta. Näin käännettäisiin myös Pisa-pudotuksen pettymykset uusiksi mahdollisuuksiksi.
Suomessa tarvitaan peruskoulun uudistamista ja sivistysreformia. Opetusministeri Krista Kiurun on osoitettava, että hän on hallituksen tärkein ministeri, tulevaisuusministeri.
Peruskoulu on noussut uudella tavalla julkiseen keskusteluun, kun ensimmäistä kertaa Pisa-tutkimuksen historiassa Suomi pärjäsi huonosti. Suomen koululaiset ovat edelleenkin maailman parhaimpia, nyt tosin ”vasta” 12. parhaita maailmassa. Lohtua toi ainoastaan se, että Ruotsi pärjäsi vieläkin kehnommin.
Etelänaapurissamme Virossa sen sijaan riemuitaan, sillä virolaiset koululaiset kirivät tuloksissa ison harppauksen ja ohittivat matematiikan osaamisessa Suomen. Viron menestyksestä voi osansa ottaa Suomikin: Viro on rakentanut koulujärjestelmäänsä Suomen mallin mukaan. Ruotsissa taas yksityiskoulut ovat lisääntyneet reipasta tahtia.
Pisa taisi nousta meille suomalaisille päähän. Itsetyytyväisyys oli kuin Nokia-ilmiö: hiljaisia signaaleja ja varoittavia puheenvuoroja ei haluttu kuunnella. Opettajien Ammattijärjestö OAJ on myös useaan otteeseen tuonut julki huolensa siitä, että lasten yksilöllinen ohjaus ja tuki sekä oppilaan ohjaus ovat kärsineet, kun taloudellisuutta ja tehokkuutta on haettu jo liikaa.
Saksa kiri Pisassa ja Aasian maat menivät ohi. Kuolemanvakavasti tuloksia ei kannata ottaa, sillä hyvät testitulokset eivät ainakaan Aasiassa johdu koulujärjestelmästä, vaan vanhempien kustantamasta koulupäivien jälkeisestä yksityisopetuksesta, mikä on sikäläinen maan tapa.
Ensimmäistä kertaa Pisan historiassa Suomessa tytöt olivat kaikissa testeissä poikia parempia. Matematiikassa saimme hämmentävän huonot arvosanat. Tätä on varoitellut oululainen ” Matikka- täti” Alli Huovinen jo kauan.
Suomessa käytetään vähemmän rahaa ja aikaa koulutukseen kuin monissa OECD-maissa. Raha ei yksin ratkaise, mutta hyvä olisi kuitenkin kysyä, kuinkahan ylivoimaisia olisimmekaan, jos panostaisimme vähän enemmän oppilaiden ohjaukseen ja motivoimiseen? Joka tapauksessa Suomessa tarvitaan juuri nyt ehdottomasti kunnianhimoista koulutuspolitiikkaa. Oppimisedellytyksiä ei ainakaan paranneta leikkaamalla.
Osaamisen tason kohottaminen on pienen maan kohtalonkysymys. Se on myös koko Euroopan menestystekijä.
Koulutuksen kehittämistä koskevat EU-strategiat ovat epäonnistuneet. Epäonnistumisesta ei kannata syyttää Euroopan unionia, vaan jäsenmaita, jotka eivät ole ottaneet vakavasti tavoitetta kehittää Eurooppa ”maailman kilpailukykyisimmäksi, osaamiseen perustuvaksi taloudeksi.”
Suomen menestyksen takana on pitkälti ollut tasa-arvoinen, korkeatasoinen koulutusjärjestelmämme.
Peruskoulun ideahan on, että kaikille taataan kotipaikasta ja vanhempien varallisuudesta riippumatta hyvä yleissivistävä koulutuspohja, jolle rakentaa jatkokoulutus. Tutkimukset osoittavat, että viime aikoina koulutuksessa on kuitenkin tapahtunut voimakasta eriytymistä. Tämän eriytymiskehityksen seuraukset näkyvät viiveellä myös Pisa-tuloksissa. Taloudellinen yhteistyönjärjestö OECD on varoittanut siitä, että lapset laitetaan hyvin varhaisessa vaiheessa eri urille heidän oletettujen kykyjensä mukaan.
Vuosia sitten vierailin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kanssa Kiinassa. Viimeisenä iltana järjestin valiokunnan ja paikallisen suomalaisen kauppakamarin kanssa yhteisen palaverin. Kysyin suoraan suomalaisilta yritysjohtajilta, mitä Suomessa pitäisi tehdä, jotta pärjäisimme mahdollisimman hyvin globaalissa kilpailussa.
Eräs yritysjohtaja vastasi muiden puolesta : ”Maksakaa opettajille parempaa palkkaa.” Yllättävään vastaukseen sisältyi tärkeä ja syvällinen viesti. Pieni maa pärjää vain, jos koko kansa on hyvin koulutettu.
Myös Euroopan parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa puhuttiin viimeksi koulutuksesta, mutta toisesta näkökulmasta kuin hiuksenhienoista eroista eri maiden oppimistuloksissa.
Vieraana istunnossa oli Saharov -palkinnon vastaanottanut nuori pakistanilainen tyttö Malala. Talebanit olivat ampuneet Malalaa koulubussissa päähän ja kaulaan, koska hän oli blogeissaan puolustanut tyttöjen oikeutta koulutukseen.
Malala sanoi loistavassa kiitospuheessaan, että maailman lasten ja nuorten enemmistö ei tarvitse padeja tai pelejä, vaan kirjoja, kyniä ja opettajia.
Talebanit, nuo pelätyt terroristit, eivät pelkää asevoimia, vaan kirjoja ja pieniä tyttöjä, jotka haluavat oppia lukemaan.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.