Kaivoskeskustelun kiihtyminen ylikierroksille ei yllättänyt Euroopan suurimman kultakaivoksen pomoa. Aluetaloustutkija ehdottaa nyt kaivospaikkakunnille ohjattavaa voitto-osuutta, ja Kaivosteollisuus haluaa puolestaan kaivosverojen vertailua kilpailijamaihin nähden.
Agnico Eaglen Kittilän kultakaivoksella vietettiin alkuviikosta kullan tuotannon alkamisen 10-vuotispäivää. Paikalla oli myös kanadalaisen omistajayhtiön johtoa.
1,6 miljoonan kultaunssin tuotantosaavutuksesta huolimatta tunnelma ei ollut katossa.
– Vaikka viime viikkojen kaivoskeskustelu ei Kittilässä jo käynnissä olevien investointien toteutumiseen vaikuta, toivoisi pitkällä aikavälillä ennustettavaa ja vakaata toimintaympäristöä. Epävarmuus heikentää investointihalukkuutta, eikä nyt käynnissä oleva keskustelu ainakaan Suomen asemaa vahvista kilpailussa investointirahasta, sanoo Agnico Eagle Finlandin toimitusjohtaja Jani Lösönen.
Kittilässä on parhaillaan käynnissä kaivoksen historian mittavin laajennusinvestointi. Se toteutetaan menemällä yhä syvemmälle maan alle ja rakentamalla yli kilometrin syvyyteen ulottuvat kaivoskuilu, jota pitkin malmi kuljetetaan maan pinnalle. Kyse on 160 miljoonan euron investoinnista.
Kassavirtalaskelmassa Kittilän kaivos miinuksella
Kaivosteollisuus on hyvien metallihintojen aikaan myös hyvin kannattavaa. Mutta ennen tuottoja tarvitaan satojen miljoonien investoinnit.
Eivätkä investoinnit lopu vain käynnistysvaiheeseen. Malmia on etsittävä lisää, rakennettava uusia vesienkäsittelyaltaita, joissakin tapauksessa rakennettava maanalainen kaivostoiminta kokonaan uusiksi.
Kittilän kaivoksen 10-vuotisen toiminnan kassavirtalaskelma osoittaa, että yhtiö on käyttänyt Kittilän kaivoksen rakentamiseen, toiminnan pyörittämiseen, rahoituskuluihin, veroihin ja maksuihin noin 2 miljardia euroa. Jos saman ajan 1,6 miljoonan unssin kultatuotannon arvon laskee 1 000 euron unssihinnalla, kassavirtamielessä kaivos on 300–400 miljoonaa miinuksella.
– Käynnissä olevan investointiohjelman myötä myös seuraavat kaksi vuotta kaivoksen kassavirta on negatiivinen eli käyttö-, pääomakulut, verot ja maksut ovat suuremmat, mitä odotettavissa olevat kullan myynnistä saatavat tulot, sanoo Agnico Eagle Finlandin toimitusjohtaja Jani Lösönen.
Viime viikkojen kaivoskeskustelusta on saanut kuvan, että ulkomaalaiset yhtiöt tulevat Suomeen, ryöstävät malmit ja häipyvät jättäen savuavat rauniot suomalaisten harmiksi.
– Pikemminkin on niin, että omistajayhtiöltä on tullut kärsivällistä rahaa toiminnan pyörittämiseen, ja tuotot on investoitu uudelleen kaivoksen hyväksi, sanoo Lösönen.
Faktat ja olettamat sekoittuvat keskustelussa
Kaivoskeskustelun kiihtyminen ylikierroksille ei Euroopan suurimman kultakaivoksen pomoa yllättänyt.
– Koko toimialaa koskeva keskustelu on tällä hetkellä polarisoitunutta ja kärjekästä, jossa faktat ja olettamat tahtovat mennä sekaisin. Välillä vaikuttaa, että yhtä teollisuudenalaa tarkastellaan erityisen kriittisesti muista poikkeavien kriteereiden perusteella, hän sanoo.
Kaivosyhtiöitä on syytetty verosuunnittelusta. Esimerkiksi Finnwatch väitti muutama vuosi sitten, että kaivosyhtiöt välttivät 49 miljoonan euron verojen maksun Suomeen vuosina 2011-2014. Harjoittaako Kittilän kaivos verosuunnittelua?
– Investointejamme on rahoitettu emoyhtiön lainalla, jonka korko on 4,64 prosenttia. Kun ottaa huomioon alan riskiprofiilin, korko on markkinahintainen. Osinkoja on maksettu kymmenvuotisen toiminnan aikana yhden ainoan kerran, vastaa Lösönen.
Kaivosten rahoja työntekijäpalveluihin ja jälkitöihin
Eduskuntapuolueet ovat naulanneet jo kantansa sellaisiksi, että kaivosyhtiöiden maksut yhteiskunnalle tulevat kiristymään.
Professori Hannu Törmä kannattaa mallia, jossa kaivosten tuotosta kerättäisiin varoja rahastoon. Siitä rahoitettaisiin kaivospaikkakunnalla esimerkiksi ikääntyneiden ja eläkkeelle siirtyneiden kaivostyöntekijöiden palveluja ja asumista sekä huolehdittaisiin kaivoksen jälkitöistä, erityisesti maisemoinnista. Miten rahat kerättäisiin, siihen Törmällä ei ole esittää suoralta kädeltä mallia.
– Jos rahastoon laitettaisiin esimerkiksi 0,5 miljoonaa euroa vuodessa kaivoksen toiminnan ajan, potista kasvaisi jo merkittävä. Kunta saisi viisaasti sijoittamalla lisää tuottoa, sanoo Törmä.
Aluetaloustieteen professori Hannu Törmä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista on kehittänyt suomalaisten kaivosten aluetaloudellisia vaikutuksia kuvaavan mallin, jota kunnat ovat käyttäneet 16 kaivoshankkeen valmistelutyössä.
Kuinka hyvin malli on kyennyt ennakoimaan vaikutuksia?
– Kunnat eivät ole halukkaita rahoittamaan seurantatutkimuksia. Toisaalta kun Sodankylässä arvioitiin verovaikutuksia, kunnan päättäjät olivat tyytyväisiä, jos edes osa verovaikutuksista toteutuisi, sanoo Törmä.
Kansainvälinen vertailu kaivosverojen pohjaksi
Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela sanoo, että kaivosten maksurasituksen lisääminen edellyttää vähintäänkin kansainvälistä vertailua. Ruotsi on tässä suhteessa lähin vertailukohde.
– Jos Suomessa lasketaan mukaan kaivosten maksama energiavero, vero- ja maksurasitus on Suomessa Ruotsia ankarampi, sanoo Suomela.
Ruotsissa on voimassa malmin louhintamäärään perustuva vero 0,2 prosenttia. Se on ollut voimassa vuodesta 2005, joten se koskee vain tuon ajankohdan jälkeen perustettuja kaivoksia. Verokertymä on muutamia satoja tuhansia euroja vuodessa.
Kaivosteollisuus on itsekin pohtinut, miten alan hyväksyttävyys kohenisi. Sitä varten on tehty laskelmia kaivosyhtiöiltä kerättävän rahaston perustamisesta. Millä perusteella rahat rahastoon kerättäisiin, on auki.
Suomela sanoo itse kannattavansa mallia, että rahaston tuotosta puolet varattaisiin kaivoksen sijaintikunnan käyttöön ja puolet jälkitöitä varten.
Kaivoslakia hän ei lähtisi muuttamaan.
– Jos se vaivauduttaisiin lukemaan, selviäisi, että se on varsin tasapainoinen eri osapuolten näkökulmasta. Maanomistajakorvauksiin emme halua muutoksia. Myös ympäristölainsäädännössä aletaan olla niillä tasoilla, ettei tarvita muutoksia. sanoo Suomela.
Keliberin litiumkaivoksen rahoitusneuvottelut kriittisen kaivoskeskustelun keskellä
Yksittäisten kaivoshankkeiden kannalta epävarmuus tulee kuitenkin huonoon aikaan. Sellainen tilanne on esimerkiksi litiumkaivoksen avaamista Kaustisella suunnittelevalla Keliber Oy:lla.
Sen kaivoslupa sai juuri lainvoiman ja ympäristölupahakemus on aluehallintoviraston käsittelyssä. Kyse on ensimmäisestä uuden kaivoslain perusteella luvitetusta kaivoksesta.
Epävarmuus saattaa vaikuttaa rahoitusneuvotteluihin. Hankkeen käynnistämistä varten haetaan noin 250 miljoonan euron rahoitusta.
– Jos veroja tulee lisää, voihan se vaikuttaa joidenkin sijoittajien halukkuuteen. Mutta ei se koko projektia kaada, sanoo Keliberin toimitusjohtaja Pertti Lamberg.
Hän vierastaa Lösösen tapaan sitä, että kaivosteollisuutta katsotaan eri silmälaseilla kuin muita teollisuudenaloja.
– Litiumkaivoksen ympäristöuhkat ovat tavanomaista pienemmät, koska malmissa ei ole raskasmetalleja. Toisaalta mahdollistamme akkumetallin tuotannolla sähköautojen valmistuksen lisäämisen ja sitä kautta liikenteen ilmastovaikutus pienenee, hän sanoo.
Kaivos sponsoroi 570 000 eurolla vuodessa kouluja, tapahtumia ja paikallista harrastustoimintaa
Kittilän kaivoksella on ihmetellen luettu kannanottoja luonnonvarojen ryöstämisestä ilman korvausta.
Siellä on laskettu, että kaivosyhtiön omat noin 500 työntekijää maksoivat 7,4 miljoonaa euroa kunnallisveroja vuonna 2017 ja valtiolle sama joukko maksoi tuloveroja samana vuonna 10,4 miljoonaa euroa.
Kaivosyhtiö itse maksoi vuodelta 2017 yhteisöveroa 1,7 miljoonaa euroa, kiinteistöveroa 380 000 euroa ja rojalteja valtiolle 3,7 miljoonaa euroa.
Lisäksi kaivosyhtiö sponsoroi näiden lain mukaisten velvoitteiden lisäksi 570 000 euron verran Kittilässä ja muualla Lapissa toteutettuja tapahtumia, kuten Levin pujottelun maailmancupia ja Wisma Classics -hiihtotapahtumaa, Lapin yliopistoa, Lapin ammattikorkeakoulua, paikallista harrastustoimintaa. Rahaa meni myös Kittilän kunnan kautta muun muassa koululaisille projekteihin.
– Kyllä me oma kortemme kannetaan yhteisövastuusta. Se kestää vertailun muiden teollisuudenalojen kanssa, sanoo Lösönen.
Yli tuhannen työpaikka
Kittilän kaivoksella on töissä reilusti yli 1000 henkilöä, kun mukaan lasketaan myös määräaikaiset työntekijät.
Puolet on kaivosyhtiön ja puolet aliurakoitsijoiden palkkalistoilla.
Välillisiä työllisyysvaikutuksia tulee lisäksi kaivoksen ulkopuolelle.
Vertailun vuoksi: Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaalla on töissä 150 henkilöä.
Tosin sellutehtaan välilliset työllistämisvaikutukset ovat suuret puun hankinnassa ja kuljetuksissa ja tehtaan hankintojen muissa arvoketjuissa.
Etlan tekemän selvityksen mukaan tehtaan ulkopuolinen arvoketju työllistää noin 2000 henkilöä.
Kaivosten suora ja välillinen työllisyysvaikutus on 13 000 henkilöä TEM:n toimialakatsauksen mukaan.